*

markku tyry

Ensimmäinen "solumyrkky"-käsittely ohi...

Aikaisemmat kirjoitukset:

http://moro.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/122739-arvoisat-syopaan-s...

http://moro.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/126785-sytostaatit-edessa-...

http://moro.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/127928-jokaisella-on-kohta...

http://moro.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/129247-syovastani-jos-sopii

 

Solunsalpaajista, eli sytostaateista käytettiin aikaisemmin nimitystä solumyrkky.

Solumyrkkyjä ne tietysti ovatkin, mutta tarkoituksellisesti syöpäsoluja vastaan. Valitettavasti myös terveitä soluja menee pesuveden mukana.

 

Nyt on noin kuukauden mittainen lääkityskausi takana, ja seuraavana  seitsemän päivän "loma" lääkityksestä.

On todettava, että ärskyä tavaraa on, ja sivuoireet tänne loppuvaiheeseen ovat lisääntyneet huomattavasti. Tosin, ei onneksi mm. pahoinvoinnin, eikä ruokahalun puutteen puolella, mutta limakalvoilla on ikäviä tuntemuksia, eikä iho kestä kylmää juuri ollenkaan.

 

Ihon pintasolukko on herkkänä ja tunnistaa kylmän herkästi.  Rupesi jopa huvittamaan kun pakkasella kauppaan kävellessäni 1,3/km. ja poskia poltti kuin 50 asteen pakkasessa,-lämpimään päästessäni yritin puhua eräälle myyjälle. Eipä kurkusta tullutkaan ääntä. Ei vaikka yritin. Lopulta kun oikein annoin painetta, niin ääni tuli ihmeeellisenä vinkumisena. 

Myyjä katseli epäluuloisesti, ja enempää myyjää järkyttääkseni piti vaan kävellä tilanteesta pois. Hassu tunne ja tuli täysin yllätyksenä. Nauratti kyllä, ja ääni alkoi nopeasti palautumaan kun kurkku sai lämmintä ilmaa hengitettäväkseen.

Mutta, ei mitään ylivoimaista, ja tuleva seitsemän vapaapäivää on tarkoitettu elimistön palautumseen, ja uuteen kuukauden hoitojaksoon.

 

Hiukset ovat päässä, vaikka autoin hieman ja vedin koneella pois niin paljon kuin lähti.

 

Tuohon liittyikin pieni tilannehuumorin paikka, kun eilen meillä vieraili tuttuja. Eräs kysyi lainaksi parturinkonetta, jolla hän siistisi avomiehensä hiuksia.

En malttanut olla sanomatta, että olisi tässä tarjolla tehokkaampiakin parturointiaineita. Sytostaatilla homma hoituu vaivattomammin.

 

Juu, tuota.....Missäs me mentiinkään?

 

Olen vasta liitännäishoitojen alkuvaiheessa, ja syöpään sairastuneille räätälöidään aina yksilöllinen hoitotaso. Luulen, että kun huomaavat, että mieshän kestää kohtuullisen hyvin, laittavat pökköä pesään, ja vahvistavat annostusta.

 

Edelleenkin on tunne, onko minua petetty jotenkin. En vain koe olevani niin sairas, kuin väitetään olevan.

Metastaasikylvö, jos oikein asian nyt ilmaisen, on syy palliatiiviseen hoitooni, eli parantumattomana hoidettavaan suolistosyöpään.

Se tarkoittaa tietokonetomografiassakaan näkemättömiä mikroskooppisia syöpäsoluja, joita pitäisi seikkailla vähän siellä sun täällä kehossani.

 

Ne eivat ole saaneet minua ainakaan vielä valtoihinsa, mutta kuten aikaisemmin olen sanonut, ne ”syövät” osan nauttimastani ruoasta hyödykseen, ja siksi ”selittämätöntä” laihtumista tapahtuu ulkoisessa olemuksessani.

 

Siis, mitään dramaattista, jota syöpään sairastumiseen pitäisi liittyä, en ole vielä kokenut sairauden tunteena. Dramaattisimmat ovat olleet kasvaimesta (tuumori) saatu tieto, ja sen mukana sitten pikkuhiljaa saatu lisätieto sairaudesta.

 

Sairaaksi en ole vielä itseäni juurikaan tuntenut. Olkoon se lohtu monille, jotka tämän sairauden tulevat kokemaan, ettei se ihan heti, hautaan vie, vaikka se taustalla toki vaaniikin.

Ihmisen ei kannata pohtia kuolemaansa, ihmisen kannattaa pohtia elämäänsä. Ei oma kuolema aiheuta surua. Kaikki suru, jonka ihminen kokee, kokee sen elämässään.

No, tuo oli vaan mietelause, mutta tulee sitä toki pohdittua, mutta ei pelon vallassa, vaan jotenkin aika levollisena, mitä se ikinä tarkoittaakaan.

Kun lääkäriltä kysyin elinaikaennustetta,  hän vastasi sen minimissäään olevan vain puolivuotta.

No, tuostakin on jo noin puolitoista kuukautta kulunut. Ehei, tuo ei pidä ainakaan paikkaansa, ei tässä niin nopeaa muutosta voi tapahtua, mutta tuohon arvioon kahden vuoden keskimääräisestä elinajasta en tietenkään voi sanoa mitään.

 

Eräs tuttu henkilö sairasti samaa syöpää, ja vielä runsas vuosi ennen iäisyyteen siirtymistään vaikutti terveyden perikuvalta. Kyllä nuo tietysti ajatteluttavat.

 

Seuraava tietokonetomografia-röntgen otetaan 27. helmikuuta ja se näyttää visuaalisesti kuinka lääkkeet ovat jäljelle jääneeseen tuumorinosaann ja paljastuneeseen maksa-etäpesäkkeeseen purreet. Sitä ennen otetaan runsaasti verikokeita, jotka tähän asti ovat olleet normaalin rajoissa, paitsi kasvainarvo hieman koholla.

 

Eipä tässä tiedä kuinka suhtautua. Tavanomainen brandyannokseni on kyllä vähentynyt huomattavasti koska kurkkuni ei oikein pidä sen kirpeydestä.

Saa nähdä antaako lyhyt" lääkitysloma" palata hetkeksi normaaliin arkeen tässä mielessä.

 

Pakurikäävästä on puhuttu näissä blogeissani paljon. Rehellisesti sanottuna en ole ns. vaihtoehtohoitoihin kovinkaan vakuuttavasti uskova.

Minä tosin perinnön kautta omistan pläntin mm. koivikkoa, ja olen muistavinani, nähneeni siellä koivun kyljessä tuollaisia rumia- mustia- koivun syöpäpesäkkeeltä näyttäviä kääpiä.

Tulevana keväänä pitää varmistaa laji oikeaksi, ja jyrsiä puun kyljestä pois. Jauhaa, kuivattaa jotenkin ja kokeilla. Eihän siinä häviäkkään, kun pelkän oman  työn hinnalla tuota saa.

Mahlaa valutan jokatapauksessa. Se on tutumpaa puuhaa, vaikka varsinainen tuottaja en olekkaan. Omaan käyttöön vähän, se on ollut tapana.

Samasta puusta ne tulevat molemmat, ja eiköhän mahla kierrä pakurin kauttakin kun puussa virtailee.

 

Niin ystävät, ei tässä ole dramaattisempaa kerrottavaa, mutta tällainen tilannekatsaus tällä kertaa.

Myötätuntoa, enkä sääliä hae, mutta kiitollinen olen, että aiheeni kiinnostaa ja tunnen, että mukanaelämistä siellä taustalla on.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (38 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

NO niin Kojak, mille nyt tuntuu vittuilla minun kaljulle;)

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kuulehan Kekkosen näköinen mies, minä en ole kalju, jos oikein tarkkaan katsot uutta nuorekkaan raikasta kuvaani.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Änkyrää olikin jo ikävä.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry Vastaus kommenttiin #3

...Rehellistä änkyrää.
Tosin nettiänkyryys ei ole helppo laji.
Eikä nuorallatanssi.

Voisin sanoa, että jääkiekkoslangilla ilmaistuna istuin boksissa hetken.
Syystä kyllä....Ei tuomarivirhe....

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Onpa jännää että jalkapohjissa tuntuu kuin kävelisi vaahtomuovin päällä eikä kuitenkaan ole kiputiloja. ihmisethän ottavat huumeita kokeakseen tuollaisia erikoisia tuntemuksia.
Kiitos taas hieno teksti kaikessa realismissaan.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Normaalitila olisi kyllä miellyttävämpi, ja siihenhän lääkityksellä tietysti pyritäänkin.
Ilman lääkitystä,- ja niiden aiheuttamia sivuvaikutuksia voisi aina taudin saatuaan sanoa: Goodbye.

Matti Jalagin

Toistan tarkoituksella aiempaa ja toivotan Sinulle taisteluun vain tahtoa.

Äl' yli päästä perhanaa.

Teppo Nygren

Sinua Markku ei huolita vielä vuosikausiin lyyran soittajaksi, joten varaudu vaan siihen että joskus tulevaisuudessa joudut vielä rollaattorinkin hankkimaan. Elämä on kovaa ja paljon joutuu kärsimään, mutta ei täältä kesken lähdetä. Joskus näyttää huonolta ja varmaan hoitojen jälkeen on jossakin vaiheessa hyvinkin epämiellyttävä olotila, mutta sinä paranet, sillä niin on päätetty.
Kun tuollaisesta dramaattisesta kokemuksesta selviät, niin meinaatko jotakin asiaa muuttaa elämässäsi? Meinaatko tehdä jotakin asioita, joita olet joskus ajatellut tekeväsi, mutta et ole koskaan tehnyt. Tuollainenhan opettaa ihmiselle elämän rajallisuuden ja kun tuollaisesta selviää, niin varmaan haluaa kokea jotain ennen kokematonta.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Sinua Markku ei huolita vielä vuosikausiin lyyran soittajaksi,"

Lyyra on kielisoitin. Voisi sitä oppiakin jos alkaisi harrastamaan.
Kitaraa (akustista) olen soitellut vuosikymmenten ajan,- paitsi nyt monien vuosien tauko. Tieto on päässä sointuineen, mutta sormet ovat kuin nippu kyrp...anteeksi oikeaan nauhaväliinsä taipumattomia...Pitäisi alkaa harjoittelu. Välineitä kyllä koristeiksi jääneinä riittää.

"Kun tuollaisesta dramaattisesta kokemuksesta selviät, niin meinaatko jotakin asiaa muuttaa elämässäsi? Meinaatko tehdä jotakin asioita, joita olet joskus ajatellut tekeväsi, mutta et ole koskaan tehnyt."

Yhtä olen miettinyt. Piipunpoltto. Minulla on 40- vuoden tupakointitausta, ja se päättyi v. 2006 uudenvuoden juhliin. Reilu kuusi vuotta sitten.
Nyt olen miettinyt, kun kevätaurinko alkaa lämmittämään, ja mökkiterassillani tarkenee istua, alkaisinko pössyttelemään piippua.

http://www.toolonsikarikauppa.fi/pipes.html
Tuollaista piiputtelua en tarkoita. Saa vain palovaroittimet vinkumaan....Ja vaimon...
http://www.youtube.com/watch?v=_98Xwejr1KE

Sisätiloissa en aio aloittaa harrastusta, enkä savukkeisiin kajoa, mutta jo lapsena mieleen jäänyt Glan-piipputupakan toffeentuoksuinen haju kiehtoo taas...

Eräs varakas mies menehtyi syöpään. Oireet tulivat jälkijunassa, ja hän sai tietää sairaudestaan liian myöhään.
Oireet eivät olleet niin pahoja,- ja hoidotkin niitä lievensivät, etteikö mies olisi voinut käyttää varallisuuttaan vaikka matkusteluun, tai muuhun elämästä nauttimiseen. Hän olisi voinut käydä ruokailemassa hienoissa ravintoloissa, ja nauttia kalliita viinejä.....Sanalla sanoen, nauttia elämästä.

Mies ei alusta alkaenkaan panikoitunut, tai vaipunut masennukseen. Hänellä oli näillä Pirkanmaan korpimetsäalueilla mökki, jonne hän asettui. Hän koki saavansa elämänsä loppuajaksi yksinäisyydestä parhaan tyydytyksen. Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva....

Elegia

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.

Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.

Turhaan, ei turhaan tartun ma hetkehen kiini;

riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.

Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.

Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?

Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha on mullassa suotu.

Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,

pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,

jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.

Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.

Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,

haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!

Liikako lienee pantukin paatinen taakka?

Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?

Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,

katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?

Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?

Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.

Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.

Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.

Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

Eino Leino

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Vanhemmat kuunteli paljon noita Loirin laulamana. Jotenkin se on painunut mieleen niin vahvasti, ettei pysty lukemaan noita kuulematta sitä lauluna.

Käyttäjän donnybird kuva
tuula pakarinen-curry

Paljon on tutkittu, että jos uskoo johonkin, aivoilla on mahdollisuus ohjata tätä uskoa ikäänkuin korjaamaan solun toimintoja.

Buddhalaisuus tavallaan tuo tämän ruumiin ja sielun yhteyden samaan
energiaan, me taas luterilaisessa kulttuurissa vierastamme sellaista
ajatustapaa.

Tiede on kuitenkin osoittanut mielen, ja täten uskon voiman.

Itselleni ajatus hengen ja ruumiin yhteydestä on luonnollisempi.

Niinpä en haluaisi huolehtia, tai pelätä, kumpi on oikein. Hoito, ei hoito
vai jokin muu hoito.

Jos uskoo, että on muutakin kuin tämä ruumis, tulee jo siitä
kevyempi olo.

Olen huomannut kuitenkin, että ne, jotka eivät huoli mitään hoitoja,
joskus elävät ihan yhtä kauan, ainakin sen perusteella, mitä aikaennustuksia ovat saaneet.

Tämä, jos mikä, on asiassa itseäni usein mietityttänyt.
Yleensä oma roolini on ollut olla vain tukena, oli toisen valinta mikä
hyvänsä. Tulee aina muistaa, että hoidon vastaanottaja on lopulta
kuitenkin vastuussa omasta hoidostaan. Sillä kun hyväksyt hoidon, vastuu
siirtyy sen hyväksyjälle; näin on ollut virallisesti vuoden 2009 jälkeen.
Hoitohenkilökunta on tietysti vastuussa omasta puolestaan toimenpiteen
onnistumisesta aina omalla kohdallaan.

Vaihtoehdot ovat olleet hyvin suosittuja ympäri maailmaa, vaikka suomessa
niistä ei vieläkään keskustella paljoakaan. Ja helpottavat kirurgiset
leikkaukset ovat meillä korkeatasoisia

Tässä kuitenkin yksi sellainen sivusto.

link
http://www.enkelimaa.fi/uutiset.html?a100=125

Kaikki me olemme yhdessä, samassa hengessä, ruumis on vain maallinen
temppelimme, sitä meistä ei kukaan mukaansa saa.
Joten olkaamme armaita itsellemme, surutta ei löydy yhtäkään vaeltajaa.
Joten muistakaa toinen toisiamme, me myös olemme saman taivaan osallisia.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Tuula, olen katsonut tuota amerikkalaista dokumenttia lääketeollisuuden ja ns. vaihtoehtohoitojen kiistasta. Vielä olisi vajaa puolituntia jäljellä.

Jotenkin nettiruudulta minun on vaikea päästä perinteisen television tapaan keskittymään.

En uskalla olla vakuuttunut ohjelman lääketeollisuutta arvostelevasta yleisilmeestä. Amerikkalaiset ovat maailman taitavimpia tv-vaikuttajia. Eivätkä aina ole puhtaat jauhot pussissa.

Mietityttämään jäi mm. se, että dokumentissa, tai mikä tuo on, esitetään kymmenien tuhansien ihmisten parantuneen syövästään, mutta ei kenenkään kuolleen tautiinsa. Puhutaan kuitenkin 50-60-lukujen ja aikaisempienkin syöpäsairauksista. Se ei ole realistista. Syöpään kuoltiin silloin huomattavasti useammin, kuin nykyisin. Tosin, syöpiä oli vähemmän, kuin nykyisin. Syöpähän usein on ns. elintasosairaus.

Muuhun sanomaan jota kommentissasi välität, voin yhtyä.

Käyttäjän TuijaKoskinen kuva
Tuija Koskinen

Minulta leikattiin paksunsuolen syöpä 15.11.12 ja maksaleikkaus metastaasien takia on tulossa, jos solumyrkyt vaikuttavat ja jos kaikki muuten menee niin kuin oletetaan ja toivotaan. En ole saanut elinikäennustetta - enkä muuten kutsua mihinkään ensitietotapaamiseen, ilmeisesti ovat sairaalakohtaisia? - mutta tilastollisestihan ennuste heikkenee dramaattisesti, kun etäispesäkkeitä löytyy.

Olen kirjoittanut asiasta blogissani avoimesti ja samoin tuttaville kertonut, puhumalla asiasta käsittelen omia tunteitani samalla - sorry vaan muut, jotka joudutte tahtomattanne mukaan. Toisaalta tuntuu, että syöpä on vähän vaiettu sairaus, siitä on vaikea puhua:itsellekin tuli alkuun sanoessa aina kyyneleet silmiin.

Minä olen ottanut kannan, että uskon toipumiseen kunnes toisin todistetaan - silti jännittää tuleva ct-tutkimus:ovatko sytostaatit tehonneet ja pienentäneet maksan metastaaseja niin, että voidaan leikata. Ovatko ne estäneet lisäleviämisen... Kumma sairaus tämä on:usein tappava ja kuitenkaan elimistö ei siitä varoitella osaa, hoidot ovat kovempia kuin itse sairaus.

Hoidot kehittyvät jatkuvasti ja toivon sinun saavan kaiken mahdollisen avun. Ota selvää kaikista mahdollisista hoidoista, itse kävin myös yksityisellä syöpälääkärillä, lähinnä kyllä miehen tiedontarpeen takia, mutta saimme hyvää tietoa. Myös siitä, että heillä mahdollisesti on vielä hoitoja silloinkin, kun muualla sanotaan ettei auta. Ja näiden toivottomien tapausten paranemisprosentti on 30... Siinä kyllä sitten menee varmasti perityt, hankitut ja lainatut varat, mutta se tarvittaessa tehdään.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiitos kommentistasi. Palaan siihen lähemmin, jahka olen ensin riidellyt politiikasta tuolla toisella puolella keskustelupalstaa...

Kysyttävääkin on....

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Huh, huh, oli kuumat paikat tuolla toisella puolella...

Tuija Koskinen

"Minulta leikattiin paksunsuolen syöpä 15.11.12"

Minulta puolestani 30. 9. 12 Olemme siis varsin tuoreita tapauksia sairautemme kanssa.
Tietysti diaknoosi sairastumisesta suolistosyöpään tuli hieman aiemmin kolonoskopia-tutkimuksen kautta.

Sanot, ettet ole saanut elinaikaennustetta. Ehkä se ei kuulukkaan lääkärille olla aloitteellinen tällaisessa asiassa.
Minä kysyin sitä, ja sain vastauksen. Kysyin jo ensimmäisellä vastaanotolla, hoidetaanko minua palliatiivisena, eli parantumattomana, vai kuratiivisena, eli parantamiseen tähtäävänä.
sain vastauksen, palliatiivisena.
Nuo kysymykset eivät ole viisaita, ellei ole harkinnut niiden tekemistä perusteellisesti.

Kerrot myös, etäpesäkkeisiin liitttyvästä dramatiikasta. Itselläni niitä ei leikkauksessa muutamaa imusolmuketta lukuunottamatta löydetty, eikä ensimmäisessä tietokonetomografiassakaan.
Toisessa jo löytyikin maksasta pieni, alkava pesäke. Tuumori (kasvain) jota ei kokonaan minulta voitu leikata pois, jatkaa agressiivisena elämäänsä sisälläni. Kasvaimen agressiivisuuden tulkitsi jo patologi näytteiden perusteella.
Ongelmani on mikroskooppisten syöpäsolujen kylvö joka puolella keskivartaloani, niin olen ymmärtävinäni.

"Olen kirjoittanut asiasta blogissani avoimesti ja samoin tuttaville kertonut, puhumalla asiasta käsittelen omia tunteitani samalla - sorry vaan muut, jotka joudutte tahtomattanne mukaan."

Ihanasti sanottu: http://www.youtube.com/watch?v=-zWM5-wrHzI

Nimittäin tuota olen hieman pelännytkin, olenko liian avoin tällaisessa asiassa, joka oikeastaan on hyvin henkilökohtainen.
Mutta, kuten sanot viisaasti, käsittelet samalla omia tunteitasi. Niin minäkin, ja, minä nyt olen sellainen tyyppi, etten muitakaan omia asioitani hirveästi haudo yksinäni.

Ymmärrän oikein hyvin heitä, jotka haluavat vaieta asiasta, ja käsitellä sairautta vain yksin ehkä vain lääkärinsä kanssa.

"Minä olen ottanut kannan, että uskon toipumiseen kunnes toisin todistetaan - silti jännittää tuleva ct-tutkimus:ovatko sytostaatit tehonneet ja pienentäneet maksan metastaaseja niin, että voidaan leikata. Ovatko ne estäneet lisäleviämisen... Kumma sairaus tämä on:usein tappava ja kuitenkaan elimistö ei siitä varoitella osaa, hoidot ovat kovempia kuin itse sairaus."

Olet ottanut kannan, joka on juuri sitä paljon puhuttua "taistelua" sairautta vastaan.

Myöskin minua jännittää seuraava kuvaus, joka on 27.2.12 silloin olen toisen hoitojakson loppupuolella.
Noinhan se on, että tässä sairaudessa riittää jännitettävää kuinka hoidot tehoavat.

"Hoidot ovat kovempia, kuin itse sairaus."
Todellakin, itse olen kokenut olevani hyväkuntoinen koko ajan, vaikka lääkärini sanoi tilanteen olevan vakava, mutta ei toivoton.
Tuo hieman pelottaakin, kun tulee päivä, jolloin sairaus ottaa otteen, ja kunto alkaa heikkenemään. Kestänkö sen, vai tuleeko tunne-elämään muutos huonompaan suuntaan.

Itse olen hyväksynyt tilanteen sellaisena kuin se on kerrottu, ja ainakin nyt,- vielä luulen, että pystyn ottamaan tulevan vastaan levollisesti.... En tosiaankaan ole aivan varma, mutta luulen....piru vie....

"itse kävin myös yksityisellä syöpälääkärillä"

Minulla ei ole taloudellisia edellytyksiä tuohon mutta:

Ravasin yksityisen sektorin lääkäreiden juttusilla oireistani todistetusti ensimmäisen kerran jo noin viisi vuotta sitten jolloin sain suolistovaivoihin reseptin. Sitten viimeisen kahden vuoden aikana useita kertoja, ja ennen lopullisen diaknoosin saatuani säännöllisesti,- ja TURHAAN.

Lääkärit televiolamppujen valossa jatkuvasti toitottavat ottamaan yhteyttä jos mihinkin vaivaan, jos oireita on. Jumal'auta, minä olin ottanut vaikka kuinka monta kertaa, kunnes eräs mukava naislääkäri (työterveys) uskoi valituksiini, ja kirjoitti sisätautilääkärille lähetteen.

Ennenkuin sinne pääsin (julkinen) kesti vielä parisen kuukautta diaknoosiin......LIIAN MYÖHÄÄN! lIIAN MYÖHÄÄN!

Jos minuun olisi uskottu aiemmin, kasvaimeni ei olisi ehtinyt kasvaa suolen seinämän läpi valtimoverisuoniin kiinni, ja minua hoidettaisiin nyt kuratiivisesti, eli parantavasti.

Nyt on takana ensimmäinen sytostaatihoitojakso. Sivuoireita ei ensimmäisen kahden viikon aikana ollut juuri lainkaan, mutta seuraavan kahden viikon jakson jälkeen niitä ilmaantui.

Kylmyyden arkuus, ja suun limakalvojen kipeys. Ruokahalun puutetta ei ole, hyvä,- eikä saunakaljankaan. (Kysyin lääkäriltäni saunakaljoista, ja hän hyväksyi sen kohtuullisena määränä.) No, minulle kohtuullisuus on vähintään viisi purkkia.

Painoa putosi noin 15 kg, mutta nyt pysynyt pitkään vakiona.
Väittävät minua hyvännäköiseksi. Siis paremmanäköiseksi kuin ennen, joka hieman huvittaa, mutta kai se tuosta hoikistumisesta johtuu, heh, heh.

Mikäs tässä komeena on mukavampi kuolla juu.
No, anteeksi. Musta huumori mielestäni on parempaa kuin liiallinen voivottelu.

Jos jaksat, kertoisitko hieman hoitojen sivuvaikutuksista, ja ehkä muutenkin suhtautumisestasi siihen, kun tällainen asia tuli kohdattavaksi.
Meitä on vuosittain 2500 uutta tapausta. 60% ei elä enää viiden vuoden kuluttua, 40% elää.

Kylmät luvut, mutta toivoa ei kannata tietenkään heittää...

Terveisiä, ja tsemppiä myöskin puolisollesi.

Ps, niin, missä pidät blogia aiheesta?

Käyttäjän TuijaKoskinen kuva
Tuija Koskinen

Sinulla olisi jo aihetta katkeruuteen, kierros oireet ohittaneiden lääkäreiden luokse olisi paikallaan! Itselläni ei juuri ollut oireita enkä ollut käynyt vatsani takia lääkärillä ennemmin - jälkeen päin ajatellen oli juuri niitä tyypillisiä pieniä, joista olisi pitänyt ymmärtää mennä. Mutta olisivatko lääkärit ymmärtäneet ottaa tosissaan, se on jo toinen juttu, kuten sinun tapauksesi niin hyvin osoittaa!

Minulla kaikki alkoi siitä, että ulkomaanmatkalla luulin salmonellan saaneeni ja näytteitä ottaessa ei löytynyt muuta, mutta matala hb - se oli syyskuun lopulla. Syytä tutkittiin pari kuukautta poissulkien ensin kiltimmät syyt - kun viimein tehtiin ct. ja kasvain löytyi tuli mieleen, että kun nämä kumminkin on melkein yhtä yleisiä kuin keliakia niin miksei ensin poissuljeta sitä pahinta? No, tiedonsaannista viikon päästä olin jo leikattavana, että kyllä se sitten eteni.

Yksityisellä kävin vain vastaanotolla tietoa saamassa, kun sairaalaan joutui odottelemaan eikä se maksanut enempää kuin hammaslääkäri, hoidon hinta on sitten ihan toinen. Mutta vastaanotto oli toista tuntia ja siinä aika perusteellisesti käytiin asia läpi. Kalliimpi oli sitten tutkimus, joka tehtiin siellä, koska keskussairaala teki sen pätkissä niin tehtiin siellä 'kokovartaloanalyysi' kerralla.

Ja minulla saatiin se alkuperäinen kasvain pois, maksassa on kolme pientä pesäkettä ja niitä karkulaisia sitten ties missä, syöpäsoluja, jotka hakevat paikkaa missä kasvaa. Ja kuka tietää onko jo jossain niin pieniä pesäkkeitä ettei vielä näy tutkimuksissa, toivoa vain voi ettei - niihin nyt sytostaateilla yritetään vaikuttaa. Ja maksan metastaaseja vähän pienemmäksi ja sitten leikattavaksi parin kuukauden kuluttua mikäli hoidot purevat eikä uutta löydy, jos kestän hoidot - onhan tässä noita epävarmuustekijöitä, mitä ei viitsisi ajatella.

Minulla on kaksi sytokuuria takana ja kyllä molempien jälkeen on muutaman päivän aika hontelo olo - en onneksi oksentele, mutta pahoinvointilääkkeitä toisen kuurin jälkeen otin. Ja sitä käden kipua tai mitä se on - ihan kuin olisi ns. äkähermo koko käden alueella ja niellä ei kärsi edes huoneenlämpöistä vaan pitää lämmittää vesikin. Mutta sitten ennen hoitoa taas olo on, että jos ei tietäisi sairastavansa ei tietäisi sairastavansa...

Kyllähän tämä taitaa henkisesti olla vielä kovempi kuuri? Alkuun itkettiin ja pelättiin, kohdallani kuitenkin lääkärit ovat sitä mieltä tässä vaiheessa, että paraneminen on tavoitteena. Kyllä minäkin sen kysymyksen tein ja sanoinkin, että haluan kuulla totuuden enkä huomata, että jotain jäi kertomatta ja sen jälkeen koko ajan epäillä, että mitä nyt ei sanottu. Ja siihen nyt itse uskon - lukuunottamatta pientä pelkoa tuolla jossain, tietoa epävarmuustekijöistä ja sairauden arvaamattomasta luonteesta.

Ja kun siitä hoitoon uskomisen lumevaikutuksesta niin puhutaan niin eihän sitä edes uskalla olla uskomatta? Ja kuitenkaan ei uskalla henkseleitä paukutella, että kyllä tästä parannutaan - sen verran on taikauskoa päässä, että eihän sellainen toteudu mitä julistaa:ole tässä sitten! En kumminkaan ole nähnyt tilastoa uskon voimalla parantuneista, joten kaikki hoito otetaan vastaan mitä annetaan:]

Ja se puoliso - sille lupasin, että ei se minusta vielä eroon pääse ja kun kuopuksellakin alkaa juuri kirjoitukset, en kerkiä vielä. Äiti on täällä minun hoteissani, senkin puolesta tämä nyt pakkaa mennä ihan väärään järjestykseen...

Minulla on vanha hömppäblogi Periferialife, lähinnä puutarhailuun suuntautunut, jossa myös sanoin asian ääneen. Aloin sitten kirjoittaa asiasta omalla otsikolla, kun väki alkoi kysellä mitä kuuluu - en joka postauksessa välttämättä kerro vointejani. Tuntuu, että monen mielestä tämä on tosiaan ollut vähän tabuaihe, josta kirjoittamista pidetään tärkeänä. Mutta ymmärrän kauhean hyvin niitä, jotka eivät halua asiasta puhua edes monelle saati julkisesti.

Mutta kuten sanoin, itse käsittelen tässä samalla omia tunteitani ja kyllähän tämä muissa myötätuntoa herättää ja olen senkin ottanut lämmöllä vastaan. Ja näkyy tuota juttua riittävän, jätetään seuraavaan kertaan - mahdollisimman hyviä vointeja sinulle toivottelen.

P.S. Olethan huomannut, että Kuopiossa on viime vuonna tehty suolensiirto - kun ne saa sydämen ja keuhkojen suonet hoidettua niin eikös siellä mahassakin onnistuisi? Maksasyöpää on hoidettu maksansiirrolla, mutta metastaasien suhteen sitä ei voi käyttää, se sopii vain alkuperäisen pesäkkeen hoitoon.

Käyttäjän TuijaKoskinen kuva
Tuija Koskinen

Niin ja se Kuopio ei ole este, elinsiirrot on keskitetty tiettyihin sairaaloihin, samoin ilmeisesti maksaleikkaukset tehdään valtaosin Helsingissä maksansiirtoklinikassa...

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"P.S. Olethan huomannut, että Kuopiossa on viime vuonna tehty suolensiirto - kun ne saa sydämen ja keuhkojen suonet hoidettua niin eikös siellä mahassakin onnistuisi? Maksasyöpää on hoidettu maksansiirrolla, mutta metastaasien suhteen sitä ei voi käyttää, se sopii vain alkuperäisen pesäkkeen hoitoon."

Tuollaisesta en ole kuullut. En tiedä sitten kuinka se kohdallani toimisi, kun todellakin kasvaimenjämä on kiinni suurissa valtimoverisuonissa.

Ongelmani on tuo solukylvö, johon yritetään solunsalpaajilla päästä käsiksi.

Lääkäri totesi, ettei leikkaus ole mahdollista, koska niin suurta leikkausta ei voida tehdä.
Hän kuvaannollisesti pyöräytti kättään koko keskivartalon ympäri jolla hän osoitti ikäänkuin leikkausalueen laajuutta.

Käyttäjän TuijaKoskinen kuva
Tuija Koskinen

Kyllä minullakin siitä puhuttiin, että niitä soluja aina leviää, mutta niiden suhteen on annettu ymmärtää, että hoito todella tehoaisi. Omalla kohdallani on kyse adenokarsinoomasta, joka on yleisin suolistosyöpätyyppi ja siihen on monenmoisia hoitoja. Ns. täsmälääke ei käy, kuulun siihen epäonniseen 40%, jolle se ei tehoa, mutta kuitenkin lääkäri sanoi, että se on ollut käytössä kolme vuotta ja sitä ennenkin suolistosyöpiä parannettiin. Tämä oli nyt levinnyt vain imusuoniston kautta, olisiko niin, että kohdallasi se leviäisi myös verenkierron mukana, kun on niissä valtimoissa kiinni?

Toisaalta jos lääkärini ei olisi edes lähettänyt papereitani maksakirurgien arvioitaviksi olisin varmaan jotain kautta itse koettanut sen lähetteen saada...

Niitä paranemisprosenttejakin olen koettanut selvittää itselleni edullisemmiksi - samoissa tilastoissa on hyvin vanhoja ja muuten jo sairaita, jotka eivät niin kestä hoitoja, joten nuoremmilla ja muuten terveillä prosentti voisi ikään kuin olla parempi.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Tuosta suolensiirrosta on maininta Yle:n tekstitv:ssa sivu 108 tänään.

Elinsiirroissa on tehty ennätys 310 siirtoa, joista vain kaksi oli suolensiirtoja. Vaikuttaisi siltä, ettei se sovi kuin harvoille potilaille, kun kuitenkin tietotaito sen tekemiseen on olemassa.

Ovatko suolensiirtopotilaat suolistosyöpää sairastavia, en tiedä, mutta kun keskiviikkona alkaa toinen sytostaattihoitojakso ja tapaan lääkärini, pitää kysyä häneltä asiasta.

Arvioit tuossa oikein, kun sanot leviämispesäkkeeksi juuri isoissa verisuonissa kiinni olevaa tuumorinjämää. Ihan maalaisjärkeilyäkin, jota itse en edes ole tullut ajatelleeksi.

No, näillä mennään taas ja vielä mennään aika lujaakin, tai vähintään normaalivauhtia, mutta "ennen kuolemaa varmaan"...
http://www.youtube.com/watch?v=RNQxuRZM9RY

Nimestään huolimatta lohdullinen laulu, ja mestarin esittämänä..

Ps. No, minä olen onneni kokenut iloissa ja suruissa vaimoni ja lasteni, että myöskin ystävieni kera......Ei isompaa valittamista tuossa mielessä, mutta tuohon en yhdy, komea laulu silti:
http://www.youtube.com/watch?v=HyiJ89O0jvc

Käyttäjän TuijaKoskinen kuva
Tuija Koskinen

Joo, eilen oli, että yksi, tänään että kaksi. Katselin sitä videota, jonka joku linkkasi, jossa lähtökohtana tuntui olevan, että lääketeollisuus ei haluakaan parantaa vaan oikeastaan tehdä sairaita. Siinä oli monenmoista todistusta kuinka sytostaatit vie muistin - minusta tuntuu, että muisti meni jo ensin anemian myötä ja sitten itse sairauden:kyllä se vaan stressiä aiheuttaa. Iso asia, joka ei sentään koko ajan ole aktiivisesti ajatuksissa, mutta takaraivossa kuitenkin.

Nytkin ylämahalla tuntuu jotain:onko se suureneva kasvain vai paraneva leikkaushaava, joka siellä kiristelee? Vai syövätkö ne sytostaatit kasvaimia ja aiheuttavat sillä kipua...? Jotenkin se syö keskittymiskykyä.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea, että sytostaatit ja hyvä muu terveytesi nujertaisivat kasvaimen!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Nytkin ylämahalla tuntuu jotain:onko se suureneva kasvain vai paraneva leikkaushaava, joka siellä kiristelee? Vai syövätkö ne sytostaatit kasvaimia ja aiheuttavat sillä kipua...?"

Aivan sama juttu. Ylävatsalla, ehkä maksan tienoilla on lievähkö kivuntunne, jota olen tuntenut jo monena päivänä.
Myöskin leikatun kasvaimen kohdalta tulee kiputuikkauksia.

Ymmärrän, että ne johtuvat ikävästä kaveristani sisällä, mutta tuota en ajatellut, että se voi olla sytostaatti, joka kiusaa "kaveria" niin, että se oirehtii myöskin.

Kasvainhan ei ole minua, vaan se on ulkopuolelta tullut vihollinen. Se elää omaa elämää, ja sitkeästi elääkin. Kyllä se valitettavasti saa usein voiton, mutta lopulta isäntänsä mukana kuolee kuitenkin.

Ei kai sillä järkeä ole, mutta kun käyn sauvakävelyllä, kuten tänään kävin ja korkkasin aurinkolasit tälle vuodelle,- siitä lienee hyötyä minulle, mutta kait' sekin ottaa siitä hyödyn.
Kun syön, sekin syö, mutta- kun nukun, se ei nuku...

Kyllä se vaan on järkevää sivuoireista huolimatta kiusata tuota "kaveria" solumyrkyllä. Kiusa se on pienikin kiusa.

Nuo kivuntunteet eivät ole sietämättömiä, mutta ne on selvästi tunnettavissa, ja ei ole vaikeaa arvata, mistä ne johtuvat.

Yhteiselämää tässä syöpäsolujen ja kasvaimen kanssa eletään, ja kilpaillaan, kumpi vie voiton.... Tappelua siis...

Käyttäjän TuijaKoskinen kuva
Tuija Koskinen

Sauvakävelyllä minäkin, peruslenkkiä vedetään hiki päässä 1h20min päivässä naapurin rouvan kanssa paitsi hoidon jälkeisinä vähän lyhyempiä. Ja normaalia elämää nuutenkin, ei sen kummempaa - nyt vaan matkassa tämä, jota vastaan taistellaan.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Huomenna, heti aamusta hyökätään taas tuhmien solujen kimppuun.
Tampereen syöpäsairaala Radius on kyllä hieno talo. Täyden palvelun talo..

http://www.peab.fi/Tiedot/Referenssit-Uudisrakenta...

Arkkitehtoonisesti se muistuttaa hotellia. Lähinnä Rantasipi-hotellia.
Onkohan semmoista enää olemassakaan, enpä tiedä.

Jopa jalkojen pesun ja rasvauksen saisi jos kehtaisi pyytää. Minä en kehtaa. Olen senverran omatoiminen.

Ruokaa tulee kaksi kertaa päivässä, ja kahvit niiden välissä. Telkkari joka huoneessa ja huumori lentää ainakin niissä huoneissa johon minut sijoitetaan.

Olenkin sanonut siellä, mitä hittoa, minä terve mies täällä teen?

Vaatteet pitää vaihtaa sairaalan vaatteisiin. Muistutan hoitajaa aina, että tuo sellaiset "verkkarit" joilla pääsee heti sairaalan parhaiten pukeutuneiden miesten listalle.

Tilaankin samalla taksin aamuksi kello seitsemäksi oven eteen... Siitä se taas lähtee.

Käyttäjän TuijaKoskinen kuva
Tuija Koskinen

Sinulla on pitkiä nuo hoitojaksot? Minä käyn vaan kahden viikon välein kahtena päivänä peräkkäin tiputuksissa ja yöksi kotiin - huomenna olisi taas minullakin. Syöpäpoliklinikka on kyllä ihan kuin eri maailma kuin kaikki muut osastot, minä käyn Satakunnan keskussairaalassa.

Toivottavasti ei tule mitään kurjia sivuvaikutuksia sinullekaan:)

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Toivottavasti ei tule mitään kurjia sivuvaikutuksia sinullekaan:)"

Samaa toivon tietysti sinulle myös. Hoitojaksot näyttävät olevan pitkiä todellakin.
Osittain se johtuu tuohon jenkkien tutkimusryhmään kuulumisesta, josta aiemmin olen vähän puhunutkin.

Tutkimuslääkkeen lisäksi tulee perinteinen syöpälääke. Lumelääkkeitä ei käytetä. Kuvauksia kaksinverroin ja muita tutkimuksia.

Tietysti tuolla syövän vakavuusasteellakin lienee tekijänsä tässä mielessä.

Jaha, taksi on 10 minuutin päästä oven edessä ja tulee lähtö Radiukseen.

Siitä se päivä alkaa.

Voi olla, että aikani kuluksi kirjoitan sairaalan koneellakin jotain...

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Taas se alkoi. Seitsemän päivän tauon jälkeen elimistö palautui osittain, mutta oireet palautuivat heti uuden hoitojakson alkajaisiksi.

Tosin, sain sivuoireisiin reseptin, joten toivotaan, että siitä on apua.

Kotiuduin jo sairaalasta.

Kysyin ns. vaihtoehtohoidoista, kuten paljon puhutusta pakurikäävästä,- ja muutenkin syöpätautien erikoislääkäri tuntui olevan tietoinen niistä aika kattavasti.

Hän sanoi, ettei niistä ole syövän hoidossa mitään hyötyä, mutta sanoi niiden, jotka uskovat siihen- voivan käyttää, koska haittaakaan ei kuitenkaan ole.

Hän vastasi aika pitkällä kaavalla- ja toi esille monia muitakin vaihtoehtohoitoja mm. tuo haineväuute, tai mikä se nyt on.

Vastaus sama, niistä ei ole osoitettu olevan hyötyä, mutta ei haittaakaan. Jostain otsonituotteesta hän mainitsi, ettei tule käyttää, koska sillä on huomattu epäedullisia vaikutuksia.

Vastasi siis potilaan tekemään kysymykseen kylmän viileästi ja tieteellisesti. Hän ei millään tavalla tuominnut vaihtoehtohoitoja. Mieluummin kannusti, jos ihminen kokee saavansa niistä elämänlaatuun hyötyä, mutta varsinaista hoidollista hyötyä ei ole.

Tämä voi olla esim. pakurin vaikutuksista puhuville ikävää, ehkä epäuskoistakin kuultavaa. Toistin kuitenkin sen, kuinka muistelen erikoislääkärin kysymyksiin vastanneen.

Koivun mahlasta hän tuli hyvälle mielelle. Totesi sen olevan hyvä tuote.
Tuli mieleen, että taitaa itsekin valuttaa sitä. Tosin, syövän hoitoon silläkään ei ole lääketieteellistä merkitystä.

Kysyin myös suolistonsiirroista. Niihin hän vastasi, että nuo kaksi, joille se on tehty, eivät olleet suolistosyöpäpotilaita, vaan heillä oli muu suoliston sairaus.
Operaatio ei ole ongelmaton, ja sopii vain harvoille.

Omassa sairaudessa tuumorinjämä joka on valtimoverisuonissa kiinni, ei ole se pahin ongelma, vaan se on tuo maksan etäpesäke ja se, että kasvain itsessään on luonteeltaan vihainen, eli agressiivinen.

Tuumorin yhteys verisuonistoon on paha uhka, jos lääkitys ei toimi riittävästi, olin ymmärtävinäni.

Totesin hänelle taas, että tunnen välillä, että en sairasta mitään, ja olen terve mies...Hän sanoi, että tauti on salakavala ja todellakin potilas voi kokea olevansa hyväkuntoinen vaikka sairastaa syöpätautia.

Jatkoin, onko niin, että palliatiivinen hoitoni perustuu siihen, että jossain vaiheessa tulee tilanne, jossa sairaus ottaa valtaa enemmän ja enemmän ja myöhemmin ylivallan? Hän myönsi niin oletettavasti käyvän, mutta hoidolla pyritään elämän laadun parantamiseen sairaudesta ja sen kehittymisestä huolimatta.

Käyttäjän TuijaKoskinen kuva
Tuija Koskinen

Onko lääkärisi perustellut miksei maksan etäispesäkettä leikata, onko se hänen mielestään turhaa? Vai onko niin, että etäpesäke leikataan vasta kun alkuperäinen on saatu kokonaan pois?

Itselleni maksaleikkauksesta puhui ensinnä kirurgi, joka leikkasi sen suolisyövän poekkeen ja onkologi vasta kysyttäessä. Että en oikein tiedä kenen ammattitaidon piiriin koko maksakirurgia kuuluu?!?

Kuulin sellaisestakin, että onkologi lopetti maksaan levinneen rintasyövän hoidot, koska potilas ei kestänyt kovia sytokuureja. Potilas oli mennyt kirurgille takaisin itse ja tämä järjesti maksaleikkauksen. Tämä on kuitenkin kuultu toisen, ei potilaan itse kertomana.

Luontaislääkkeistä onkologini sanoi, että syömäni rautavalmiste on ainoa luonnonlääke, jonka hän hyväksyy - en sitten kysynyt havupuu-uutteesta, josta on joku yliopistotutkimuskin, että siitä voisi olla hyötyä nimenomaan syövässä...

Jatka vaan hyvien kysymysten esittämistä! Menetkö huomenna uudelleen vai milloin on jatkot? Minulla jatkuu huomenna, ct on 14.2. ja sen perusteella katsotaan joko maksaa päästään pilkkomaan...

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Onko lääkärisi perustellut miksei maksan etäispesäkettä leikata, onko se hänen mielestään turhaa? Vai onko niin, että etäpesäke leikataan vasta kun alkuperäinen on saatu kokonaan pois?"

Kysyin tuota heti kun sain tietää etäpesäkkeestä joka arvioitiin suspektiksi ensin. Nyt se lienee varmistunut etäpesäkkeeksi, kun siitä juttua eilen oli.

Lääkäri sanoi, ettei leikkaus tuossa vaiheessa tullut kysymykseen vaan katsotaan lääkehoidolliset vaikutukset ensin. Ei siis ilmeisestikään poissuljettu vaihtoehto. Uskon, että siihen mennään, jos sillä on elämän pidentämisen kannalta oleellinen merkitys.

"Jatka vaan hyvien kysymysten esittämistä! Menetkö huomenna uudelleen vai milloin on jatkot? Minulla jatkuu huomenna, ct on 14.2. ja sen perusteella katsotaan joko maksaa päästään pilkkomaan..."

Minulla ei ole kahta peräkkäistä hoitopäivää, vaan minulla on tuo injektioportti asennettuna oikean olkapään alapuolelle ihon sisään. Se kuljettaa eräänlaisesta infusio-pumpusta lääkettä suoraan sydämen oikean eteisen yläpuolelle kotioloissa.
Huomenna menen sitten poistamaan infusiopumpun, joka taas kahden viikon kuluttua laitetaan takaisin 48- tunniksi.

Muuten otan yhden sytostaattipillerin aamuisin kolmen viikon ajan, jolloin koittaa taas seitsemän päivän tauko lääkityksestä.
tauko tulee kyllä tarpeeseen, mutta nyt siihen on taas pitkä aika.

Minulla ct 27.2 jolloin tulee visuaalista kuvaa etäpesäkkeenkin kehittymisestä....Jännitystä pukkaa nääs...

Käyttäjän TuijaKoskinen kuva
Tuija Koskinen

Okei, yksilöllisiä ovat hoitomuodot, vaikka onkin samantyyppisestä sairaudesta kyse! Ja juu, leikkaus tehdään sille sopivassa vaiheessa. Ja mahdollisimman vähiä sivuvaikutuksia toivottelen, pyydä ja syö pahoinvointilääkkeitä, näitten kanssa ei urhoollisuusmitaleita jaeta:)

Käyttäjän sannavauranoja kuva
Sanna Vauranoja

Viivästyneeseen diagnoosiin liittyen läheiseltäni leikattiin syöpä vuonna 2003. Jo tuolloin CT:ssä näkyi toisaalla jotain epäilyttävää, mutta siihen ei reagoitu. Sama juttu muutaman vuoden päästä röntgenissä, mutta kukaan ei kertonut siitä hänelle. Vasta vuonna 2008 työterveyslääkäri lähetti jatkotutkimuksiin ja uusi erillinen syöpä leikattiin samana kesänä + liitännäishoidot. Ennuste vaikutti huonolta, kun oli niin kauan siellä ehtinyt muhia, mutta onneksi hän voi nyt hyvin. Ja toivottavasti voi hyvin vielä vuosikymmeniä!

Paljon voimia ja toivoa hoitoihin!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Sannahan se siihen putkahti yllättäen. Tervetuloa, ja kiitos toivotuksista. Tuli varmaankin meille molemmille samaa tautia sairastaville.

No, huomasit varmaan, että piipahdinhan minäkin sinun poliittisluonteisessa blogissa, ja siihen tyypilliseen tapaani kirjoittelin.
Ihmisenä sinusta kyllä jotenkin pidän, mutta se poli... se poli...No, se on vain asioista puhumista, eikä ihmisitä, vaikka siihenkin joskus syyllistyn.
Piru kun pääsisi karvoistaan.

Siitä tulikin mieleeni, että solunsalpaajahoitoni ei ole vienyt hiuksiani, vaikka se useimmilta taitaa viedä.

Tuo on totta, että huonoista ennusteista huolimatta voidaan päästä hyvään lopputulokseen. Itsekin jotenkin siihen uskon, vaikka välillä en uskokkaan.

Mietteet vaihtelevat.

Käyttäjän sannavauranoja kuva
Sanna Vauranoja

Kiva, kun kävit politiikan puolellakin kommentoimassa, vastasinkin siihen.

Ehkä on nähtävä niin, että ihmisten näkemykset politiikasta, uskonnoista, työstä tai vaikka parisuhteesta voivat kovasti erota omista periaatteista ja ajatuksista. Samat ihmiset voivat silti olla ihmisinä mukavia, arvostettavia, jopa ihania ja ystäviä. Toisinaan eriävät näkökulmat vievät meitä myös epämukavuusalueille ja joutuu siinä hötäkässä omia ajatusmallejaankin testaamaan ja perustelemaan. Hyvä näin.

Jatka siis omaan tyyliisi kommentointia tuolla politiikan puolella, en minä siitä loukkaannu ja vastaan samalla mitalla:). Täällä voidaan jutella eri näkökulmasta, kun näitä todella rohkeita ja tärkeitä, kipeästä ja vaietusta aiheesta kirjoittamiasi juttuja putkahtelen kommentoimaan.

Molemmille teille tuli toki toivotukset!

Tuli vielä mieleeni toinen vuosien takaa oleva ennustejuttu, jossa tuttavalle luvattiin puoli vuotta elinaikaa ja hän eli neljä vuotta diagnoosista. Ottaen huomioon vielä, että silloin ajat ja hoidot olivat toiset, siitä on jo 25 vuotta.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Komeat sivut sinulla kertakaikkiaan.

Niitä kehtaa esitellä: http://periferialife.blogspot.fi/

Minulla ei omia sivuja ole, kun yksinkertaisesti en osaisi niitä edes tehdä. Käytän siksi tätä UusiSuomi- sivustoa. Kuten huomaat, tyylini on aika raisua varsinkin tuolla poliittisella osastolla.

En tiedä, mutta luulen, että sairauteni myötä tietynlainen välinpitämättömyyskin on tullut mukaan kirjoitteluihini.

No, politiikan kansalaiskeskustelussa tunteet kuohahtelevat ja aina joku esittää jotain provokaattista, johon on sitten oma kommentti ohimosuonet punaisena muodostuu kaksinverroin provokaattisemmaksi.

Olen tietoinen tyylistäni, ja toki pyrin pysymään asiassa, vaikka ylilyöntejä varmaan tulee.

Kirjoittamisteni ulkopuolelle olen jättänyt perheeni, ystäväni ja työpaikkani/työhistoriani.

Varmasti poliittinen suuntautumisenikin on sinulle selvinnyt ja se joskus vähän nolottaakin, kun siinä tulee väkisinkin loukattua ihmisiä vaikka tarkoitus ei ole.

Maataloudestakin olen kirjoittanut kriittisesti, vaikka minulla on maaseudulla asuvia viljelijäystäviä, ja se tuntuu aina kiusalliselta kun
mieleen tulee, että nuokin varmaan lukevat näitä.... Varmaan lukevatkin, mutta jos tämän näkevät- niin vakuutan, että henkilökohtaisesti en ketään halua loukata. Keskustelu tapahtuu yleisellä tasolla, ei henkilökohtaisesti.
Yrittäjyyttä kritisoin myös eri kanteilta myös, vaikka yritystoiminta on kivijalka Suomen kehittymisen kannalta.

Todellakin nuo sivusi ovat tekstillisesti ja visuaalisesti kauniit. Kuvat ovat hienoja. Itsekin harrastan kuvausta, ja olen kuvannut tuhansia kuvia luonnosta, ja vähän kaikkialta.

Olen kova sienestäjä ollut nuoresta sällistä alkaen. Niitä olen mm. kuvannut. Maaliskuisia auringon valaisemia lumisia puita. Mökistäni ja autostani varmaankin kymmenittäin kuvia. Ajattelenkin, olenko hullu, kun kuvaan noita vaikka se on ihan turhaa. Kuvaaminen vaan digiaikakautena on niin vaivatonta ja helppoa. Lapsenlapsiani, ja tyttären koiraa satoja kuvia. Varsinkin lähikuvat kasvoista ja ilmeiden kuvaaminen on kiintoisaa. Lapset ovat niin kuvaannollisia ja aitoja.

Tämä blogi on ajautunut jo Vapaavuoron kolmannelle sivulle. Ylläpito nosti pari ensimmäistä jopa karuselliin pyörimään, mutta tuoreemmat ovat jääneet normaaliin kiertoon.
Luulen, että lukijoita on moninkertainen määrä kommentoijiin nähden.

Täällä jo kolmannella sivulla blogi alkaa menemään jo piiloon, ettei sitä enää helposti löydetä.

Pitäisi kirjoittaa uusi, joka tietysti aloittaisi aloitussivun ensimmäisenä, kunnes seuraavat blogistit pudottavat aina pudottavat rappusen kerralaan alemmaksi.

Sinulla on tuo ct-kuvaus 14 päivä. Minua kyllä kiinnostaisi sen tulokset, jos vaan uskallat niistä kirjoittaa.

Nyt en kyllä oikolue tätä kirjoitusta. korjailen myöhemmin, jos korjattavaa on.

Kaikkea hyvää itsellesi ja lähiympäristöllesi.

Käyttäjän TuijaKoskinen kuva
Tuija Koskinen

Kiitos kiitos:)

Poliittinen keskustelu välillä kuohahtaa ja saatanpa itsekin varsin kriittisesti kirjuutella milloin mistäkin, kun kiinnostava keskustelu osuu kohdalle. Maaseudun elämänmuotoa puolustan lujasti, mutta puolustin sitä kyllä jo kaupunkilaisena - maallahan olen asunut vasta 14 vee - ja poliittisesta kannasta riippumatta minulle on ollut tärkeää, että Suomessa säilyy maanviljely elinkeinona.

Mukava lukea myös onnistumistarinoita, kyllä se valaa uskoa omaankin paranemiseen - kiitos Sanna.

Kirjoittelen kyllä sitten tuloksista, tuli mitä tuli - toivoen nyt parasta, mutta toki taustalla myös vähintäänkin pieni epävarmuuden tunne. Ja nyt väsyttää ja taitaa se etova tunne taas alkaa, kun sairaalassa saadun pahoinvointilääkkeen vaikutus hiipuu. Mutta pientä se on, jos ne aineet taudin taltuttaa ja tästä hengissä selvitään:)

Käyttäjän TuijaKoskinen kuva
Tuija Koskinen

Heips, mitäs kuuluu, toivottavasti yhtä hyvää kuin minulle:) Ystävänpäivän kuvaus meni ystävien tsemppaamana oikein hyvin ja sain tänään kuulla, että yksi pahus on kadonnut kokonaan ja yksi on entisellään niistä varmoista pahuksista. Mitään leviämisen merkkejä ei imusolmukkeissa eikä muuallakaan. Sitä kolmatta eivät ole löytäneetkään kuin maksakirurgit ja sehän on suspekta niin kauan kuin on päässyt patologin hyppysiin.

Että pakkani on nyt auki ja tulevaisuus maksakirurgien käsissä, sinne lähti tänään lähete. Saattaa olla, että jos leikkaavat, niin riittää pelkkä leikkaus tai mahdollisesti sen jälkeen vielä annetaan sytoja. Kuitenkin se leikkaus parantaisi tilastollisen ennusteen samalle tasolle kuin jos tauti ei olisi koskaan levinnyt. Olen niin onnellinen - tai jos totta puhutaan niin varovaisen onnellinen, mutta kumminkin tosi hyviä uutsia.

Siihenkin nähden, että tässä hoitojen välissä sairastuin sitten kumminkin flunssaan ja sain vielä noroviruksen päälle. Siinä mahavaivoissa olin ihan varma, että nonniin, nyt se on tullut takaisin. Mutta meni se ohi kahdessa päivässä, että ei sen kauempaa tarvinnut pelätä.

Toivon niin paljon, että sinullakin lääkkeet tehoavat ja tauti talttuu! Nuo sanat aggressiivinen ja minulla invasiivinen kuulostavat niin pahoilta, mutta ainakin tosi moni aggressiivista rintasyöpää sairastuneesta on tervehtynyt!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Heips, mitäs kuuluu, toivottavasti yhtä hyvää kuin minulle:)"<"em>

Perinteistä kuuluu, ei vielä oikein tietoa mikä sairauteen liittyy.
Muuten olen henkisesti aika vahvalla meiningillä ollut koko ajan.

En oikeastaan koskaan ole tuntenut olevani mitenkään erityisen vahva henkisesti. Joskus ollut päiviä ja hetkiä, (terveinä päivinä) että pienestäkin olen säikkynyt kuin metsäneläin.
Joskus vahvempia päiviä, jolloin mikään ei tuntunut mahdottomalta.

Tämä sairaus oikeastaan on vahvistanut ainakin vielä, ennenkuin se otteen ottaa. Sen jälkeisestä en tiedä. Nimenomaan koen olevani vahvempi kuin koskaan. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä siitä, että nyt on aika elämässä ensimmäisen kerran, kun ollaan totuuden, ja välttämättömyyden edessä.
Se on haaste Jumal'auta.

"tänään kuulla, että yksi pahus on kadonnut kokonaan ja yksi on entisellään niistä varmoista pahuksista. Mitään leviämisen merkkejä ei imusolmukkeissa eikä muuallakaan. Sitä kolmatta eivät ole löytäneetkään kuin maksakirurgit ja sehän on suspekta niin kauan kuin on päässyt patologin hyppysiin.""

Tuollainen antaa toivoa paremmasta, ja se kuulostaa oikein positiiviselta. Lääkehoito on purrut, siitähän lienee kysymys.

Patologi todellakin näissä asioissa on rumasti sanottuna hyvän tiedon- tai pahan tiedon lähettäjä. Melkeinpä tarkein lenkki ketjussa. Siitähän hoidon suunnittelu lähtee.

"Että pakkani on nyt auki ja tulevaisuus maksakirurgien käsissä, sinne lähti tänään lähete. Saattaa olla, että jos leikkaavat, niin riittää pelkkä leikkaus tai mahdollisesti sen jälkeen vielä annetaan sytoja. Kuitenkin se leikkaus parantaisi tilastollisen ennusteen samalle tasolle kuin jos tauti ei olisi koskaan levinnyt. Olen niin onnellinen - tai jos totta puhutaan niin varovaisen onnellinen, mutta kumminkin tosi hyviä uutsia."

Piti lainata kappale kokonaan.

Vaikka meillä molemmilla sama syöpätyyppi, ovat ne kuitenkin luonteeltaan erilaisia. Sinulle maksaleikkaus on vaihtoehto, ja mahdollinen tehdä. Minulle ei...Kysyin lääkäriltäni maksaleikkauksesta, ja hän totesi ettei se kohdallani ole mahdollista vaikka siellä etäpesäke onkin.

Jollain tavalla imusolmukeissa olevat pesäkkeet estävät maksaleikkauksen. en ymmärrä miksi, mutta niin lääkäri kysyttäessä sanoi.

Kyllä sinulla syytä onnen tunteisiin on, koska sen tämä sairaus mahdollistaa. Terveen on ehkä vaikea tajuta, mutta sairaus jollain oudolla tavalla saattaa tuottaa myöskin onnen tunteita.
Toivossahan tässä eletään ja ollaan, ja niin pitää olla.

"Siihenkin nähden, että tässä hoitojen välissä sairastuin sitten kumminkin flunssaan ja sain vielä noroviruksen päälle."

Itselläni ei ole ollut vielä oheissairauksia. Ei flunssia eikä mitään. Tauti ei haittaa minua pieniä vatsasta tulevia tuntemuksia lukuunottamatta.

Lääkityksen aiheuttamat sivuoireet sitäkin enemmän. Nyt meneillään oleva kaksiviikkoisjakso jälkimmäisen viikon osalta ollut aika huono.

Ruokahalu on kyllä hyvä, mutta muunlaisia hankaluuksia inhottavuuteen asti. Ulkona oleminen kylmänarkuuden vuoksi vain lyhyitä hetkiä.

Suu kuivaa ja vähän halkeilee, nenäverenvuotoa. Jalkapohjat arkana ja tullutiso rakko. Pintasolukko siis oireilee sytostaateista.

Minä tein elämäni tyhmimmän ratkaisun, josta suorastaan nautin kuitenkin pahanilkisesti.

Aloin polttamaan piippua.

Välinpitämättömyyttä, vaiko mitä, mutta seitsemän vuoden tupakoimattomuuden jälkeen aloin polttamaan piippua. Puhuin asiasta lääkärille ja hän hyväksyi sen kohtuullisessa määrässä.

No, savukkeisiin en koskaan tule sortumaan. Piippua poltetaan pari-kolme pesällistä päivässä ja se on huomattavasti vähemmän kuin jatkuva ulkona juokseminen tupakalla.

Selitystähän tuokin, niinkuin meillä ihmisllä taipumus on syntejämme tehdä ikäänkuin hyväksyttäviksi.
No, noin olen tässä tehnyt, ja siinä se, sitä en peru niin kauan kun tuohon välineurheiluun kykenen.
Tuo välineurheiluvertaus ei lainkaan ole huono, nimittäin tämä vaatii suurta perehtymistä.
No niin, tulipahan taas seliteltyä. Aina jään siitä kiinni itselleni...

Se on varmaa, kun mahdollisesti flunssaan tai kuumeeseen sairastun syystä tai toisesta, ajattelen, että nytkö käänne tapahtui. Kai se on luonnollista.

Keväästä kesään tulossa. Minulla on suunnitelmissa korpimökilläni pienimuotoista metsätyötä ja muutaman vuoden klapien teko. Sen aion tehdä. Se on suorastaan haaveeni. Pakko tehdä koivikkoon harvennusta.

Sen tämä sairaus on mahdollistanut, ettei työstressiä ole. Ei tarvitse hermoilla vapaapäivistä koska ehtii tekemään mitäkin, eikä aamuisista herätyksistä.
Siis aika stressittömänä tässä odottelen vain lumikerroksen sulamista saappaan varren alapuolelle ja sitten töihin.

"Toivon niin paljon, että sinullakin lääkkeet tehoavat ja tauti talttuu!"

Kiitos toivotuksista.

Minulla todellakin tuo ct-kuvaus on 27 päivä ja siitä vajaa viikko lääkärin vastaanotolle jossa tulokset saan kuulla.
Olen aika positiivisella mielellä kuitenkin.

Positiivisuus perustuu siihen, että lääkitykseni tosiaan on aika kovaa, ja se aiheutta sivuoireita. Kun se aiheuttaa sivuoireita, niin kai se tehoaa syöpäsoluihinkin. Jos se tekee pahaa minulle, se tekee sitä "kaverillenikin."

En minä kasvaintani vihaa. Se on vaan olemassa, ja jostain tullut. Mistä lie tullut? En minä ole sitä kutsunut, vai olenko.
Olen jossain yhteydessä sanonut, että suolistosyöpää nimitetään myöskin elintasosyöväksi.

Kyllä minä olen herkutellut rasvoilla tupakalla ja viinalla, ja kaikella muullakin mukavalla. Heh, heh, mukavallapa juu. Hampurilaisia ja suurta herkkuani läskisoosia on tullut syötyä.

Joskus olen stressaillut itseni kipeäksi, juossut työssäni kuin sähkösaapas. Hermoillut, hermoillut ja hengittänyt dieselöljyn katkua kymmeniä vuosia.

Nii'in, näillä mennään. kaikki on spekulointia ja jälkiviisautta joka ei johda mihinkään.

Tämä blogi on jo kuudennella sivulla. Kirjoitan uuden, kun tietoa saan.

En osaa olla asian kanssa yksin.

Käyttäjän TuijaKoskinen kuva
Tuija Koskinen

Kyllähän sitä miettii mitä tein väärin - niin kuin nekin mustiksi grillatut makkarat mitä naapurin rouvan kanssa rantasaunalla syödään ja miehet kauhistelevat ja syövät vain sellaisia vaaleanahkaisia... Toisaalta tässä ollaan nyt, tehtyä ei tekemättömäksi saa, joten merkitystä on vain sillä mitä teemme nyt ja tästä eteenpäin. Emmekä tiedä mitä voimme tämän asian suhteen tehdä nyt, muuta kuin koittaa pysytellä muuten terveenä ja hyväkuntoisena, kai? Ja uskoa tulevaan, jos kerran lumehoitokin auttaa?

Minä en kumminkaan aloita mitään pahoja tapoja, viiniä olen ennen juonut kohtuudella nuoruusvuosien ylilyöntien jälkeen ja kaljapullon joskus saunan jälkeen. Niitä ilman voin olla enkä halua nyt juoda alkoholia ollenkaan - en halua maksaani kiusata muulla kiusalla kuin mitä siellä jo on. Netti on täynnä juttuja, että syöpä syö sokeria, siksköhän sokeriherkutkaan ei minua entistä sokerihiirtä houkuta?

Ja kuitenkin - olen tässä vaikka olen aina korostanut ruuan terveellisyyttä ja viiden lapsen kotiäitinä tehnyt perusruokaa peruselintarvikkeista. On syöty ruisleivät, salaatit, hedelmät ja marjat ja tässä sitä ollaan kaikesta huolimatta. Että ei se mustaksi grillattu makkara perusruokaa ole ollut, satunnaisherkku vain:)

Mutta näillä mennään, tuli mitä tuli. Olen miettinyt tuotakin, että miksei minua ahdista - hoitoonpääsy tuntuu aina yhtä hyvältä, toiveelta, että tauti saa kyytiä. Pari kohtalotoveria, joilla ei myöskään ennuste ole minua huonompi, ottavat rauhoittavia välillä ja aina hoitoon tullessa. En ole kaivannut psykologia vaikka kai se voi olla, että olette te muut joutuneet siihen hommaan? Puran tunteitani ja aatoksiani näin? Ja olen varmaan peruspositiivinen ihminen - yleensäkin kaikessa odotan hyvää niin kauan kuin toisin todistetaan.

Näihin mielikuviin, näihin tunnelmiin - kaikki poijaat viettävät viikonloppua jossain muualla, joten lähden viettämään iltaa kahden:) Mukavaa iltaa sinullekin ja kirjoittelehan kuulumisia viimeistään sitten tutkimuksen jälkeen. Oli muuten kamala viikko odottaa - vaikka juuri sanoin, että olen positiivinen, mutta silloin pelot nousivat pintaan:entäs jos osottautuu ettei hoito olekaan tehonnut...

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset