*

markku tyry

Syöpäsairaudestani pitkästä aikaa

Taitaa edellisestä syöpäkirjoituksestani olla jo puolisen vuotta aikaa. Ne kaikki löytyvät blogihistoriastani. En ole aiheesta, tai muustakaan kirjoittanut muualle kuin tänne.

Enkä ole tännekään aikoihin kehdannut kirjoittaa. En tiedä miksi. Kaikki eivät pidä siitä, mutta toiset pitävät. Yritä tässä sitten tasapainoilla. Ensimmäiseen linkki aiheesta tuossa: http://moro.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/122739-arvoisat-syopaan-sairastuneet-ja-sen-kokeneet

 

Keväällä lopetettiin sytostaattihoito. Siitä oli saatu hoitovastetta, ja se oli vienyt samalla voimat. Kesän sain olla ilman lääkitystä. Kontrolleissa kaikki näytti normaalilta, eli syöpä oli pysynyt kurissa. Sehän on palliatiivinen (parantumaton) luonteeltaan.

 

Kesä, varsinkin sen loppupuoli meni mukavasti, kun lääkityksen sivuoireena aiheuttamat voimat alkoivat palautumaan.

Saunottiin kovasti. Saunaolutta ja brandyäkin kului. Klapeja tehtiin piippu suupielessä.

Myöhäissyksyllä löytyi kookahko etäpesäke maksasta. Aloitettiin uusi lääkitys, uudella lääkkeellä, (Xedola)  sekä sairaalassa paria-kolmea laatua tiputuksena.

Lääkitystä kesti noin reilun viikon, kun sivuoireet ripuleineen, oksenteluineen ja pahoinvointeineen alkoivat. Niitä on nyt viikon ollut... Inhottavaa kaiken kaikkiaan, mutta ei se mm. kirjoittamista estä, vaikkakin hieman harventaa.

 

Huonetoverinani pari viikkoa sitten sairaalassa oli mahasyöpää sairastava 68 v. mies. Hänen kanssaan puhuimme kohtalosta joka kumpaakin odottaa. Hänelle oli jo paikka saattohoito-sairaalaan varattu.

Hän sanoi; Sillä ei ole kokonaisuuden ja maailmankaikkeuden kanssa mitään tekemistä, kuoleeko hän paria viikkoa, tai vuotta aikaisemmin.

  Itse sanoin hänelle sanat, jotka sukulaismieheni sanoi minulle: Onhan noita hiirenkorvia jo tullut nähdyksi.

 

Sukulaismieheni (Kari) menehtyi agressiiviseen kielisyöpään pari kuukautta sitten. Puhuimme puhelimessa ikäänkuin vertaistukina toisillemme. Hänelle viimeiset kaksi viikkoa Jyväskylässä erään sairaalan saattohoito-osastolla olivat vaikeat. Hän lopulta kieltäytyi ottamasta syöpälääkkeitä ja letkuruokintaa vastaan.  Hän ei kestänyt kipuja enää, ja ainoa jonka hän hyväksyi oli kipulääke. (morfiini) Hän olisi päässyt kahden viikon kuluttua eläkkeelle.

Omasta tilastani sanoin Karille. Syöpä voi nujertaa ruumiini, mutta sieluani se ei nujerra. Kari vastasi yksinkertaisesti, olen samaa mieltä.

 

Oma suolistosyöpäni on palliatiivinen kuten sanottua. Se ei tarkoita saattohoitoa, vaikka joskus sitäkin on tarkoittanut. Se nykyinen merkitys on elämäniän pidentäminen ja elämänlaadun parantaminen.

Olen miettinyt tuon vatsasyöpään sairastuneen miehen 68 v. sanoja. Mitä sillä on kokonaisuuden kannalta väliä tapahtuuko se vähän ennemin tai myöhemmin.

 

Tähän väliin on pakko sanoa, että näitä syöpään sairastuneiden välisiä keskusteluja ei käydä mustien pilvien alla. Huumori lentää ja nauretaan välillä. Ihminen vaan kykenee suhtautumaan, uskokaa minua.

En ole oikeastaan hauskempaa sairaalaa kokenut, kuin syöpäsairaala. Siellä juttu lentää, vaikka kaikki tietävät että pikkuasiasta ei ole kysymys. Kuolemanpelkoa en ole siellä yhtä kokemusta lukuunottamatta nähnyt. Siitä en puhu. Nuori ihminen. Eikä sekään varsinaista pelkoa ollut, vaan totuuteen sopeutumista.

 

Kun viikon kuluttua menen sairalaakäynnille ja lääkärin juttusille, otan esille kysymyksen syöpälääkinnän lopettamisesta. Mitä vaikutusta sillä on elämän pituuteen, laatuun.

Lääkityksestä aiheutuva elämän laatu ei ole mukavaa. Mitä pitempään sitä suoritetaan sitä isommiksi sivuoireet muodostuvat. Se ei ole mukavaa elämää.

Koko ajan asia on mielessä, ja välillä masentaakin, vaikka varsinaista masennusta tai pelkoa en ole kokenut. Enkä koe, nyt sen tiedän. Kun olen ennusteen omasta sairaudestani kysyttyäni saanut, sitä jotenkin odottaa koska kaikki on ohi.

Enpä tiedä. Tulipahan kirjoitettua.  Tuo pirun mahakipu. Ei sietämätön, mutta kiusallinen. Se piinaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (33 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Mieleen painuva kirjoitus, Markku. Voimia ja huumoria sinulle!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Tuli mieleen ensimmäisenä omaan blogiin kommentoineena. Missähän Lieksan Esa Kärnä mahtaa olla?
Ei ole miehestä kuulunut vähään aikaan.

Ps. Kiitos Ilmari, en ehtinytkään ensimmäiseksi. Kävin tuossa piippua polttelemassa välillä. Kiirettä en pitänyt mutta siinä Kärnä juolahti mieleen.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Markku, ei ollenkaan pidä ohittaa ajatusta, jos joku tuttu
tai tuntematon tulee mieleen, toistuvastikin, voi olla,
että se on Elämänpelastava ajatus, jos siirtyy toimintaan.

Tästä tulikin mieleen Amurin Kahvila, kahvitauko ja milloin?

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Amurin Helmi... Kahvitaukoa ei uskalla nyt ajatella. On odotettava keskikehon rauhoittumista. Tuosta kiusallisesta vatsakivusta pitäisi päästä eroon.

On mentävä apteekkiin. Kissalle haettava ruokaa. Itsestä ei ole niin väliä kun ei maita... Jotain kuitenkin täytyy.

Olkoon tuo iltaan asti tässä: 050 5393235

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry Vastaus kommenttiin #19

Anteeksi jos annan hieman töykeän vaikutelman tuossa. Minusta ei juuri nyt ole ulkona liikkujaksi pitempiaikaisesti.

Suu kyllä puhumisen tehtävässä toimii hyvin, mutta syömisen kanssa ei oikein toimi.
Ja, eletäänhän tässä vuoden pimeintä aikaa. ...kele. kun täytyy pitää valoja päivälläkin sisällä.

Kissanruokaa juuri hakiessani pimeys suututti paria venäläistaustaista naista, ja yhtä suomalaisnaista. Venakot olivat asettaneet ostoksensa kassahihnalle, ja jättivät tyhjän ostoskorin väliin, niin ettei suomalaisnainen ylettänyt nostamaan omia tavaroitaan hihnalle, vaikka hihnalla olisi ollut kyllä tilaa.

No, suomalainen tönäisi kärryjä eteenpäin, ja vastapuoli tönäisi takaisin. Siitä syntyi sananvaihtoa, ja kaikessta näki, että pimeä vuodenaika pahoittaa mieliä pienestäkin syystä. Minua se suorastaan huvitti hieman.

Joo, eipä tässä muuta. Tuohon numeroon voi laittaa vaikka oman numeronsa. Soitan kyllä jos juttelunhaluisia vaan on. Tässä foorumissa tuollaistakin voi tehdä. Kohtuu-turvallinen kun on.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju Vastaus kommenttiin #20

Ymmärrän hyvin.

Älä katoa maailmasta ennen kuin kuulen äänesi,
tämä foorumi on kyllä hyvä, täyttää aika hyvin
keskustelun ja sosiaalisuuden tarpeen.

Jälkimmäistä jos vireyttäisi 2014,
kun on muuten niin pimiää.

"Elämä voittaa, minä tulen toiseksi"

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kiitos Markku! Olen odottanut jonkinlaista raporttia. Ja kiitos että osaat pistää kaiken sanoiksi!

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Minä olen välillä miettinyt, että oletko sinä enää sairas ollenkaan. Kommenteista se ei nimittäin näy millään tavalla läpi. Jos ei tietäisi, yhtään ei arvaisi.

Nettikirjoitteluharrastukseni aikana olen (usein jälkeenpäin) nähnyt syitä ja seurauksia, miten jotkin asiat ovat suoraan luettavista henkilön tavasta kirjoittaa. Maneereista. Teikäläisen tapauksessa homma on päin vastoin, eikä oikein mitään sellaista löydy, mikä viestisi sairaudesta.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Minä olen välillä miettinyt, että oletko sinä enää sairas ollenkaan. Kommenteista se ei nimittäin näy millään tavalla läpi. Jos ei tietäisi, yhtään ei arvaisi."

Menit Antti hyvin asian ytimeen. Omasta sairaudesta kirjoittaminen on aina vähän vaikea paikka. Ei tiedä tuleeko siitä uskottavuus esille, tai- vain huomion haku.

No, minä en hae tietoisesti huomiota, mutta asian jakaminen yleisesti on kyllä täysin tietoista.

Väestön ikääntyessä syöpäsairaudetkin lisääntyvät nopeaa vauhtia. Yksi tarkoituksistani on kertoa asia niinkuin sen koen, ja- että se voisi toimia vertaisasiana sellaisille jotka saavat sairaudestaan tietää.

Se menee jotenkin alkujärkytyksestä jatkuvaan pohdintaan hoidoista, ja siitä pikkuhiljaa hyväksynnäksi.

Iltapäivälehdet kirjoittavat usein julkkisten sairaudesta, että he taistelevat sairaudestaan. Tuo on hyvä, kun ottaa uhmakkaan kannan heti, että syöpä lannistetaan, ja yhä useimmin niin käykin.

Kun jo alussa saa tietää, että sairaus on parannettavissa, (kuratiivinen) on helppo ja kannattakin ottaa hoidot täysimääräisesti vastaan.

Minä pohdin asiaa toisesta näkökulmasta. (palliatiivinen) Tähän tämä jokatapauksessa päättyy, tehdään mitä hyvänsä.

Ennusteeni todellakin alussa oli keskimäärin kaksi vuotta, josta reilu vuosi kulunut. Kyllä se lopulta muokkaa suhtautumista...

En missään tapauksessa ole luovuttanut. Ja pitää puhua lääkärin, useammankin kanssa. Minulla on siihen mahdollisuus.

Jotenkin olen päätynyt ajatukseen, että laadukas lääkkeetön loppuun kulku, kuin lääkkeen aiheuttama epämiellytävä olo olisi parempi ratkaisu.

Mutta, on puhuttava lääkärien kanssa.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Taijan vähän käsittää vähän tuota, ettei mustien pilvien alla. Saattohoijjin isäni, äkänen melanooma ja oli täyspäinen lophuun asti ja mulla pitkä loma, että oli mahollista olla hänen kotonako se itte halus olla kotona. Ja se valo ja ilo ja kiitollisuus ja kiinostus elämän pieniin asiooihin, kiitos päivästä sano joka ilta.

Mutta ne kivut jäi minun mieleen. Suomessa voi olla järkyttävän huonosti hoijjettuja kipupotilaita, siinä kannattaa yrittää löytää hyviä ihmisiä auttamaan sopivan ja muuttuvan kipulääkityksen hoitamisseen.

Tämä tuli ehkä vähän liian henkilökohtasesti ja itsekkäästi, mutta toivosin sulle semmosta hoitoa ja kohteluako sie itte haluat.

Tsemppiä ja iloa ja kiitos kirjotuksesta!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiitos Hilkka kommentistasi. Kyllä sinä taiat käsittää.

Kyllä aion vaatia itselleni, jos kivut muodostuvat sietämättömäksi, tehokkaan kivunlievityksen.

Morfiiniahan ne käyttävät. Minä en ole ikinä huumeita käyttänyt, mutta jos aloittaisi kun niille tosi tarve tulee.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Kiitos kirjoituksestasi. Olen kyllä seurannut huumorilla höystettyjä tekstejäsi myös tältä osin. Niihin ei oikein löydy sanoja kommentointiin. Omalta kohdaltani syöpä on vielä hyvässä mallissa; jos onni suosii, niin hyvässä lykyssä vasta vuoden päästä alkavat sädehoidot.

Siskon mieheltä saatiin keuhkosyövän eteneminen ehkä ainakin vähäksi aikaa hiljenemään, juuri lähti kylästä rintasyöpäleikkauksesta toipuva ja joulukortti tuli ystäväperheeltä, että isännältä todettiin lokakuussa kurkkusyöpä ja on nyt leikkauksen jäljiltä letkuruokinnassa, siksi ei tullut kutsua joululounaalle. Joku vuosi sitten tuttu lääkäri (professori) erään tilaisuuden lopussa kätteli tavallista pidempään ja totesi lakoniseen tyyliinsä: "Kuule Jaska, se on nyt tässä, nähdään seuraavan kerran toisissa oloissa!" Tiesin hänellä todetun vatsa-alueelta syövän; jonkin ajan kuluttua vietettiin kiitosmilongat hänen muistokseen. Sellaista elämä on. Ei meinaa tottua, mutta päivä kerrallaan tässä on reinattava.

Voimallista Uutta Vuotta!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry
Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Hän sanoi; Sillä ei ole kokonaisuuden ja maailmankaikkeuden kanssa mitään tekemistä, kuoleeko hän paria viikkoa, tai vuotta aikaisemmin.""

Muistan jonkun viisaan filosofin sanoneen, "että on sama kuoleeko nuori tai vanha, koska molemmat menettävät vain tämän hetken". Olen tästä lauseesta monien kanssa puhunut, mutta sitä juuri kukaan ei ymmärrä, mutta minusta sen sisällä on suuri viisaus. Miten sinä sen ymmärrät Markku? Olet sentään viisas ja maailmaa paljon kokenut mies, etkä vähiten vaikean sairautesi kautta, joka aina koulii ihmistä enemmän kuin moni osaa ajatellakaan.

Markku; "Itse sanoin hänelle sanat, jotka sukulaismieheni sanoi minulle: Onhan noita hiirenkorvia jo tullut nähdyksi."

Tuo on yksi osa sairautta, joka on myös ihmiselle suuri voimavara eliniän pidentämiseksi, näin arvelen ja vakaasti uskon. Muistan kuinka vanha tätini kiitteli aina lukuisia syöpiään siksi, että hän oli tutustunut niin moniin ihaniin ihmisiin "syöpäläisten" kerhossa ja sairaalassa. Kuten hän sanoi, muut vanhat ystävät ovat jo kuolleet vanhuuteen, mutta hän on saanut jatkuvasti uusia - myös nuoria ystäviä..

Miehelläni oli myös maksassa munuaissyövän etäpesäke neljä vuotta sitten, mutta nyt se on lääkityksen ansiosta häipynyt ja hänen ainoa lääkkeensä on tällä hetkellä edelleen kaksi annosta päivässä punaviiniä ja japanilainen vihreä tee (oma suositus:) Taisin siitä muinoin sinulle myös kertoa? Muistan kyllä vielä hyvin kuinka vahvat syöpälääkkeet saivat hänet huonoon kuntoon, mutta onneksi ne myös auttoivat häntä kaiken kärsimyksen jälkeen.

Enpä voi muuta kuin toivottaa sinulle voimia ja myös jaksamista tehdä oikeita valintoja, mutta myös pitää mielialan hyvänä.

Ehdotan samaa kuin Jaakko tuossa edellä ja pidän peukkuja pystyssä!
Voimallista Uutta Vuotta!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Menettävät vain tämän hetken."

Juuri noin. Koko elämä muuttuu kuin yhdeksi hetkeksi. Viimeinen hetki on vain osa kokonaisuutta.

Kun raja ylittyy, se ylittyy. Meillä on mystisiä kysymyksiä. Ehkä saamme vastauksen, kun raja ylittyy... Tai emme.

Kysymykset ovat isoja... Vaan vastausta ei kukaan anna. Se täytyy itse kokea.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Hieno kirjoitus taas, Markku. Mielenkiinnolla niitä luetaan.
Rohkean miehen puhetta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kirjoittaminen on erinomainen tapa käsitellä ja selkiinnyttää vaikeita asioita. Tällaisella yhteisöllisellä foorumilla jossa syntyy keskustelua on juuri oikea paikka käsitellä sairautta. Ne jotka eivät pidä siitä voivat jättää lukematta.
Aivan kuten olet itse ajatellut minustakin siitä voi olla toisillekin tukea. Noin rankkojen kokemusten selostaminen ei ole helppoa, se vaatii voimia.
Minulla on ollut useita ystäviä, jokunen vieläkin tässä elämässä, jotka ovat joutuneet noita hoitoja läpikärsimään.
Moni joutuu tuota samaa pohtimaan: onko hieman pidennetty elämä kaikkien vaivojen arvoinen?
Kuitenkin saattaa käydä erilailla kun olet ennakoinut keskustelusi lääkärin kanssa; syövän eteneminen on niin arvaamatonta.
Muistan sinua Markku ystävänä joka päivä.
Niin tai näin,toivon, että vielä näkisit ne hiirenkorvatkin, niiden puhkeaminen kuin on joka kerta uusi ihme.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Minä en pidä siitä että minua muistutetaan kuolevaisuudestani - sinulta ei sitä rohkeutta puutu. Jaksa jatkaa, ja pääset perille.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Ehkä tämä ei kuitenkaan ole rohkeuskysymys. Vaikea sanoa, mutta elämään kuuluvaa silti.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hetki sitten en tiennyt sinusta mitään, kun hetki koitaa unohdan sinut, mutta nyt olet ja pysyt.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

"En ole oikeastaan hauskempaa sairaalaa kokenut, kuin syöpäsairaala."

Tamperelaisena olit varmaan Radiuksessa. Mitään negatiivista mitä sairaalaan yleensä liitetään siellä ei tunnu esiintyvän. Henkilökunta ja tilat ovat parhaat mahdolliset. Sama koskee Pirkanmaan hoitokotia.

"Morfiiniahan ne käyttävät. Minä en ole ikinä huumeita käyttänyt, mutta jos aloittaisi kun niille tosi tarve tulee."

Ei morfiinia kannata arastella. Se on lääke, eikä huume.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Radiuksesta juuri.

No, huumeiden ja syövän yhteydestä oli juttua joku aika sitten. Jotkut tutkijat sanoivat kannabiksella olevan myönteisiä vaikutuksia syövänhoidon kannalta. Vai, oliko se hashis, vai ovatko nuo yksi ja sama?

Pitääpä panna muistiin ja kysyä sitä Radiuksen lääkäreiltä myös.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Toivon mukaan Markku kerrot mitä päätit hoidosta ja miten jatkossakin voit.
Meitä on varmaankin monta, jotka haluavat tietää miten sinä pärjäilet ja toivovat sinulle parasta mahdollista hoitoa ja jaksamista muutenkin. Kiltti, kirjoittele!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kaija, kyllä kirjoitan, jos en töppää kirjoitusoikeuksiani pois.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tyryltä olisi otettava kirjoitusoikeudet välittömästi!

Koska hän on sairas;)

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #26

Arin paras puoli - rankka huumori - pidän!

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #26

Arin paras puoli - rankka huumori - pidän!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Muista kans, että oikeesti lupasit ja vielä kirjallisesti!

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Tulee syöpäleikkauksesta nelisen vuotta. Ja ainakin nyt näyttää siltä, että asia on voitettu.
Joten toivoa on aina. Minä ainakin jotenkin uskon niinkuin Esko Aho presidentin vaalit hävittyään sanoi." Niin menee kuin hyvä on" Vaikka ei se aina itsestä siltä tunnu. Mutta kumminkin!

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Markku, kiva kuulla Sinusta!

Muistan lapsuuden kylältämme miehen, joka oli elänyt yksinkertaista, köyhää elämää suuren lapsiperheen elättäjänä. Vanhuksena, monine vaivoineen, hän totesi kysyjille hyväntuulisena, että kyllä minä vielä ens vuonna sulasta vettä ryyppeen!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Voi Mirjami, emme enää kuule koskaan Tyryn Markkua, sillä hän kuoli noin vajaa kuukausi sitten. Muistaakseni hänen viimeistä edellisen bloginsa lopussa Markun sisar ilmoitti meille tämän surullisen uutisen, joka kosketti syvästi meitä kaikkia. Itsehän Markku alkukesästä kertoi, että hän lääkärin mukaan elää viimeistä kesäänsä ja näinhän surullisesti siinä sitten kävi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Näinhän se oli ja kopioin Markun viimeisen kirjoituksen 1.6.2014

Markku Tyry
1.6.2014 19:43 Vastaus kommenttiin #99

Unen sanotaan olevan pieni kuolema, kuoleman serkku.

No, en tiedä, mutta noin sanotaan.""

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset