markku tyry

Sain huonoja uutisia syövästä

Etäpesäkkeitä tullut useita lisää. Maksaan neljä uutta, keuhkoihin yksi, sekä muutama muu muutos jotka ovat epäilyjä etäpesäkkeistä.

Jos leikkauksessa jäljelle jääneestä kasvaimesta löytyy solumutaatio, on olemassa yksi täsmälääke . Jos ei löydy, lääketieteen keinot on käytetty, totesi lääkäri kun tuli huoneeseeni kertomaan CT-kuvauksen tuloksista.

http://yle.fi/uutiset/suomessa_tehty_loyto_mullistaa_kasityksia_syovan_l...

Sama lääkäri joka edellisen CT-kuvauksen jälkeen tuli iloisena huoneeseen ja sanoi jo ovelta, hyviä uutisia.

Nyt hänen ilmeensä oli osaa ottava sanoessaan,  ei ole hyviä uutisia kerrottavana. Ihana lääkäri. Nuori nainen. Pidän kiertelemättömästä suorasta puheesta.

Lääkitykset jotka tähän mennessä lähes kahden vuoden ajan olen saanut, ovat antaneet hyvän lääkevasteen. Syöpä on  pysynyt kurissa.

Nyt todettiin, että lääkkeet ovat menettäneet tehonsa. Suolistosyöpä kykenee vastustamaan niitä.  Niiden käytöstä ei saada enää hyötyä.

Ei ole enää muuta lääkettä, paitsi tuo solumutaation ollessa,  vielä yksi. Se selvitetään leikkauksen tehneeltä kirurgilta, ja varmaankin patologilta joka kasvaimen näytteet on tutkinut.

Olen nyt saanut sen lääkityksen joka on annettu. Ei ole enää muuta.

 

Kuinka koen sen?  Kaikki jotka ovat lukeneet aihetta käsittelevää blogiani, ovat varmasti huomanneet lievän uhoamisen sairauden kannalta, että se ei minua hetkauta. Lääkärin kertoessa viimeiset uutiset, huomasin kyllä palan nousevan kurkkuuni.  Kerroin lääkärille niinkuin olen kertonut teillekin mottoni: Syöpä voi nujertaa ruumiini, mutta sieluani se ei nujerra. Samaa mieltä olen edelleenkin ja lääkäri piti asennetta hyvänä. Jos joku nyt auttaa on asenne, sanoi lääkäri. 

Hän kertoi nähneensä heikommalla asenteella olevia potilastovereita, ja se vaikuttaa elämän laatuun, sekä pituuteen.

 

Minua ei tietenkään hylätä hoidossa. Siirryn vain osastohoidosta palliatiiviseen poliklinikka-hoitoon, jossa parantumattomasti sairaita hoidetaan. Lopuksi kai saattohoito, oletan,- jos sinne pääsen. Tilaa on rajoitetusti.

 

Olen näitä omia päivityksiä sairaudestani tehnyt harvakseltaan ja avoimesti. Edellinen päivitykseni meni jostain syystä ruoka-osioon, joka alkoi naurattamaan huomattuani. Tyhmästä, huolimattomasta päästä kärsii koko Uusi Suomen yhteisö, heh. 

Toivoisin, että viimeistään saattohoidossa kotona, tai laitoksessa voisin vielä kirjoittaa tuntemuksistani jos voimat sen mahdollistavat.

Olen kuitenkin ollut lukevinani, että siellä ollaan koko ajan morfiinipölyssä joka kylläkin lienee vain ennakkoluulo. No, aika sen näyttää.

 

Henkinen kantti on luja vieläkin. Olen uudet uutiset sisäistänyt, ja olenhan ne osannut aavistaa jo aikaisemminkin, alusta lähtien kun palliatiivisesta sairaudesta on kysymys. Nyt vain odotetaan kehossa tapahtuvia muutoksia, mutta toivotaan, että kesää saisi viettää hyvin.

 

Positiivista on, että lääkityksen loppuessa, siitä aiheutuneet sivuoireet pohjattomine väsymystuntemuksineen pikkuhiljaa vähenevät. Siihenkin mennee pari-kolme kuukautta.

 

Ihminen elää aina täyden elämän, riippumatta siitä, minä pituinen se on. Syntymän ja kuoleman väli on aina ihmisen täysi elämä.

 

Ps. Kyllä minä kommentteja haluan koska ne ovat osa Teidän arvoisat ihmiset mukanaolemista, ja kyllä minäkin sitä kaipaan.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

26Suosittele

26 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (130 kommenttia)

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kiitos, Markku, kun jaat rauhalliset ja avoimet ajatuksesi tästä kaikesta. Kaiken hullunmyllyn keskellä se on selkeä ääni, joka pistää miettimään. Hyvä asenne sinulla, pidä toi. Istuttelen tänään ruusuja. Annan yhdelle nimeksi "Tyryn Ruusu", jotta se olisi yhtä sitkeä kuin sinä!

Käyttäjän amgs kuva

Petra, minkä värinen se ruusu on? Hieno idea!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

""Tyryn Ruusu","

Voi rakas Petra, tuo sai aikaan tunteen ja pisaran silmäkulmaan. Kiitos.

En kaipaa voivotteluita enkä surkeuden perään huutelua.
Reiluja kommentteja vaikka mustalla huumorilla väritettyjä.

Tilanne on se mikä se on, enkä minä tässä kuolemaan alistu vaikka tiedänkin että se tulee... Kaikille se tulee, se on tavallaan lohduttavaa.

Minä vaan olet sinut asian kanssa, ja ymmärrän, että suru on jälkeenjääneillä omaisilla, ei minulla itselläni.

Kun saisi lähiomaiset ymmärtämään, ettei muutaman tonnin perinnöstä kannata hiuksiaan toisten päästä repiä... Huumoria, huumoria.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos realistisesta kertomuksestasi ja onnea sinulle hyvästä asenteesta. Rohkaisee. Emmehän kukaan ole täällä jäädäksemme. Jokainen on sen ajan kuin on. Nuorempana sitä ei vain ajatellut.

En suin surminkaan haluaisi olla liian pitkään, ymmärtämättä missä mennään. Uskon, että sinä saat säilyttää juuri tuon elämisen ja tekemisen meiningin ja ymmärryksen.

Yhä useampi saa syövän, ken hyvänsä. Äitini rintasyöpä leikattiin ensimmäisen kerran, kun oli noin 16-17 vuotias. Hän ei voinut kertoa syövästään. Epätietoisuus olikin pahin ongelma perheessäni. Siksi koen, että on parempi puhua kuin peitellä. Äitini kuoli syöpään, kun olin vähän yli 30 vuotias ja vasta viime hetkillä hän paljasti, ei ihan suoraan sitäkää, mistä oli kyse. Olin sen jo aavistanut erilaisista merkeistä lukenut. Miksi asiat ovat oleet joskun näin vaikeita? Joten kertomuksesi on minulle myös lääkettä menneeseen.

Pidä meidät ajan tasalla.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Pidä meidät ajan tasalla."

Kiitos Irja kommentistasi. Realismia, se on tärkeintä.

Kyllä pidän ajan tasalla niin pitkään kun voin.
Jo nyt tunnen oireita mutta ne voivat olla hoidoistakin johtuvia.

Niin pitkään kuin jaksan, niin kauan kirjoitan.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Elävän elämän huumoripläjäys: Lakiputiikkimme olemassaolon alkuaikoina yhtiökumppanini tietoon tuli, että hyvän koulukaverin isä on kuollut ja niinpä hän arveli josko saisimme siitä perunkirjoitustoimeksiannon.

Eipä aikaakaan kun koulukaveri soittikin ja yhtiökumppanin puheenavaus "hoiti" homman: "Teillä on kuulemma viikatemies käynyt kylässä".

Ainahan sitä voi vanhemmiten oppia valitsemaan sanojaan vähän paremmin tilanteen mukaan.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kiitos! Toivottavasti ei kuitenkaan haittaa, että Tyryn ruusu on valkean vaaleanpunainen :)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kiitos, mutta ennen kaikkea voimia, Markku! Kyllä, sinun kirjoituksesi luen lähes aina. Olet sikäli yksi harvoista. Tämä blogi pani taas miettimään.., mutta yksi hyvä puoli: näithän nuo tämän kevään hiirenkorvat (siitä oli aiemmin mainintaa).

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiitos Ilmari. Tämän kevään hiirenkorvat on nähty ja siitepölyt aivasteltu.
Ehkä seuraavankin kevään. Tosin kovin kauas näillä ennustuksilla tai uutisilla ei uskalla mennä.

Käyttäjän JussiKolehmainen kuva
Jussi Kolehmainen

"Ihminen elää aina täyden elämän, riippumatta siitä, minä pituinen se on. Syntymän ja kuoleman väli on aina ihmisen täysi elämä."

Olipas hienosti sanottu. Sulla on tainnut olla melko täysi elämä päätellen siitä, että teksteistäsi kuultaa nöyryys ja kiitollisuus sitä elämää kohtaan. Tiesitkös muuten, että vaikka itselläsi on mitä ilmeisimmin peliaika vähissä niin näillä teksteilläsi tsemppaat meitä muita elämään täydemmin.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Tiesitkös muuten, että vaikka itselläsi on mitä ilmeisimmin peliaika vähissä niin näillä teksteilläsi tsemppaat meitä muita elämään täydemmin."

Tuo on kirjoittamiseni tarkoitus. Osoittaa, ettei tämänkään kaltaiset uutiset ja sairaudet elämistä katkaise. Se katkeaa sitten kun katkeaa. Turha siitä on huolestua.

Usein kirjoitetaan edesmenneestä. Menehtyi pitkäaikaisen sairauden murtamana rauhallisesti nukkuessaan.

Siitä sitten ponnahdetaan sylinteriin jonka toisessa päässä loistaa kirkas valo,- tai ei ponnahdeta. Ihanteet kuuluvat elämän puolelle.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Voi Tyry, miksi et syönyt pakuria.

Nyt sinusta jää vain ruusu Petran ruusupenkkiin, sekin tietysti vääntyy vasemmalle.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Arvasin että Arska ottaa pakurin esiin... Vai että pakuria järsimällä. Entäs jos alan syömään koivunoksia kuin hirvet... Joo, joo Ari, taitaisi kasvaa vain sarvet päähän.

Petran istuttama ruusu saa taipua tuulen muikana kaikkiin suuntiin tasapuolisesti.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Tsemppiä. Kuten jo aiemmin sanoin, kävi tuossa miten hyvänsä, sinä lähdet saappaat jalassa. Säilytä tuo asenne.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kirjoitinpa joskus, että ihan oikeasti saappaat jalassa. Nokian Kontiot jalkaan kun aika alkaa olla täyttymässä.
No, se oli diaknoosin jälkeistä uhoa, että millään ei ole väliä.

Tuo symbolinen sanoma, saappaat jalassa on komeasti sanottu. Ikäänkuin työn ääreen.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Olen ihaillut asennettasi tämän syöpätaistelusi ajan täältä US:n palstoilta. Olet antanut minulle uuden näkökulman tarkastella omaa syöpäleikkauksen jälkeistä vaellustani: ei voi elää kuin nykyhetkessä. Jossakin kohtaa jokaisen kohdalla Atropos ottaa sakset kauniiseen käteensä ja leikkaa elämänlangan poikki. Se on sitten siinä, kuten tuttavani, lääkäri, professori sanoi kätellessämme viimeistä kertaa. Virallisesti hänet vei vatsasyöpä.

Niin se on kaikessa, kun aikansa kulkee, niin tulee määränpäähän, sanoisi varmaan Nalle-Puh tässä kohtaa. Hyviä ja onnellisia elinpäiviä!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Atropos ottaa sakset kauniiseen käteensä ja leikkaa elämänlangan poikki."

Paljon kauniimmin sanottu kuin: Mustakaapuinen viikatemies tulee ja hoitaa hommansa.

Kiitos Jaakko.

Käyttäjän kuoppari kuva
Ari Kuoppa-aho

Kiitos Markku kirjoituksestasi. Tuli työpäivän keskelle hyvä muistutus siitä että voisi tästäkih hetkestä hieman nauttia ja jättää murehtiminen ja muu turha vähän vähemmälle.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry
Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

"Ihminen elää aina täyden elämän, riippumatta siitä, minä pituinen se on. Syntymän ja kuoleman väli on aina ihmisen täysi elämä."

Tämä kohta kolahti minullekin.

Hieno asenne sinulla. Voimia jatkoonkin!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiitos Jenni kommentistasi.

Elämä lopulta on aika lyhyt kokonaisuus. Jostain syystä mieleeni on alkanut tulla lapsuuden aikaisia muistoja. Jopa ihan sieltä kolmevuotiaasta alkaen.

Muitakin hauskoja, ja vähemmän hauskoja muistoja... Kyllä tämä elämästä käy. Se on/oli tarkoitettu minulle ja sellainen siitä on muodostunut.

Toni Seppänen

Kun meidät riisutaan kaikesta "epäoleellisesta" ja olemme ihmisinä toistemme edessä.

Sanon sinulle ja kenelle tahansa jonka elämän voisin maallisella pelastaa, sen tekisin.

Vaikka mitään ei jäisi olisi elämäsi tärkeämpi.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Sanon sinulle ja kenelle tahansa jonka elämän voisin maallisella pelastaa, sen tekisin."

Minä uskon tuohon. Kun ihminen joutuu pakon edessä valitsemaan itsekkyyden tai epäitsekkyyden välillä, on epäitsekkyys vahvoilla.

Nyt minulla olisi tunne, että voisin antaa henkeni heti jos sillä voisi pelastaa jonkun elämään normaalin elämän.

Maalliset keinot valitettavasti ovat rajoitetut.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

Pysäyttävä kirjoitus. Taas kerran mieleeni hiipi näytelmä "Sininen lintu" vuodelta 1908. Ajan hammasta hyvin kestänyt teksti sisältää kohtauksen, joka istuu ajattelutapaasi. Kukin meistä lähetetään reppu selässä hissillä maan päälle syntymään ja elämään. Repussa on elämän tehtävät joko sitä pitkää tai lyhyttä elämää varten.

Elämän yksi tehtävä voi hyvin olla kanssaihmisen herättäminen, pysähtymään joutavanpäiväisyyksistä aidon ja elettävän elämän äärelle - ja sen sinä Markku olet tälläkin tekstillä toden totta tehnyt!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Repussa on elämän tehtävät joko sitä pitkää tai lyhyttä elämää varten."

Kiitos kommentistasi Minna-Maaria.

Minun reppuni oli yli keskipainava. Se keventyi työurani tasaisesti, joka kesti 14 vuotiaasta 62 vuotiaaksi. Puolivuotta ennen normaalia eläkeikää.

Jari Koski

Tsemppiä. Onneksi et ryhtynyt järsimään pakuria yms hömppää. Nämä uskomushoitajat vievät viimeisetkin rahat. On ollut hankala katsoa kun perhe on ottanut velkaa (paljon), että on näille pakurin syöttäjille pystynyt maksamaan.
Ei muuta kuin jaksamista ja asenteen pitämistä. Nostan hattua kaltaisellesi ihmiselle.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Nostan hattua kaltaisellesi ihmiselle."

Kiitos Jari kommentistasi.

Poliitikan puolella, johon paljon olen täällä kommentoinut,- olen toisen mielestä hyvä, ja toisen mielestä kovin paha.
Politiikka on keskustelun aihe, jossa pitää uskaltaa sanoa kantansa, ja ottaa vastaan. Antaa ja ottaa.

Tällainen sairaus joka minua ja tuhansia ihmisiä tälläkin hetkellä piinaa, yhdistävät ihmisiä. Me olemme sisäkaluiltamme samanlaisia ja tavallaan tasa-arvoisia sairastumisen suhteen.

Poliittisille tai muille erimielisyyksille ei jää tilaa kun sairaus iskee.

Minulla on ollut monta eri yhteiskunnallista asemaa edustavaa huonetoveria kun hoitoja olen usemann kymmenen kerran saanut. Aina eri huone, ja eri huonetoveri.

On ollut yrittäjiä, yliopiston opettajaa, duunareita, esimiesasemassa olevia. Kaikkien kanssa yhteinen puheenaihe on keskittynyt yhteiseen ongelmaan, syöpään.

Tuosta lainauksesta mieliini tuli: Nostan hattua kaikille huonetovereilleni, joista osa on jo poistunut keskuudestamme ja niille jotka vielä hiirenkorvat ovat nähneet.

Hannu Rytilä

Jari:

Juu mutta Ari Alsio ei vie kenenkään rahoja ohjeillaan pakurista. Maalauksillaan kyllä vie, ja aiheesta. Alsismi rules!

Kirjoita Markku vielä pitkään. Annat ajattelemisen aihetta!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Sanoin eilen pojalleni toivovani, etten ehtisi dementoitua täyshöperöksi ennen kuin tauti vie.
Mutta ei voi valita mihin sairauteen kuole. Tänään heitin talviturkin Näsijärveen. Se virkisti.
Minäkin arvostan kokemuksesi jakamista.
Elämä jatkuu linnunpöntöissänikin.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiva kommentti Margareta.

Näsijärvi todellakaan ei ole lämmin tähän aikaan.
Rohkea talviturkin heitto.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Synnyin kuin lehti puuhun
ilmeellisenä
minuna

Synnyin omaan aikaani
kuin lapsi syntyy
ihmeenä

Mietin
tekemisteni suuruutta
olemassaoloni ihmettä

Synnyin kuin ajaton olento
tietämättä
miksi

sattumalta
meissä tulevaisuus
käynnisti
elämän

menneisyys sitoi
jalkani puuhun

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Markku Tyry, runo on Sinulle!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Hurjan hieno runo. Neljäs säkeistö ehkä kolahti eniten.

Kokonaisuus hyvä.

Käyttäjän amgs kuva

Tänään aurinko paistaa, kuten se paistaa aina kun tulet ja kirjoitat jotakin täydellä sydämellä blogissasi tai muissa blogeissa. Kiitos, että olet ollut ja olet täällä keskuudessamme! <3

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiitos Ana Maria kommentistasi.

Täydellä sydämellä kirjoittaminhen on sama kuin konstailematon kirjoittaminen. Sinäkään et kirjoita konstailevasti.

Käyttäjän leilamustanoja kuva
Leila Mustanoja-Syysmeri

Kiitos Markku koskettavsta tekstistäsi. Kirjoitustesi kautta olen saanut sinusta kuvan rohkeana ja pelottomana, henkisesti eleganttina ihmisenä, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä avoimesti ja rehellisesti.
Sinä tuot mieleeni Arja Tiaisen runon, jota itse haluaisin noudattaa.

Että minä menisin ja eläisin täysin,
en ketään, en mitään kumartaisi,
en ketään, en mitään pelkäisi,
paitsi omaa jäätymistäni.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Että minä menisin ja eläisin täysin,"

Kiitos Leila kommentistasi.

Täysin olen elänyt niinkuin kaikkien elämä on täysin elettyä.
Täysin eläminen ei tarkoita vain nautintojen etsimistä.

Alexius Manfelt

Markku kiltti, kiitos jälleen kirjoituksestasi, se on vaan niin hienosti ilmaistu. Tunnen henkistä veljeyttä mielipiteisiisi ja näkemyksiisi.

Tiedä, Markku kiltti, antiikin kreikkalasten toteamus, että jumalat kutsuvat luokseen Olympokselle varhaimmin ne, joihin he ovat eniten mieltyneet!

Jatka kirjoittamistasi, minä nautin joka tekstistäsi.

tuus

AM

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiitos Alexius kommentistasi.

Jatkan kirjoittamista niinkauan kuin pystyn. Vielä pystyn hyvin... En tiedä koska sairaus alkaa ottamaan voimia niin, että kirjoitusharrastus olisi ylivoimaista.

Nyt savustan kotimaista kirjolohta mökilläni. Täytyy sanoa, että hieno ilma, mutta kuumuus tekee olon tukalaksi.

Käyttäjän Savolax kuva
Jukka Heikkinen
Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Hengessä mukana Jukka... Hengessä mukana. Vain kaksi sanaa, ne tärkeimmät.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiitos Pertti.

Nuo laulut muuttuvat merkitykselliksi jossain kohtaa ihmisen elämässä.
Monet virret ovat lohdullisia.

Ihmisen on hyvä tukeutua johonkin. Itsekin tukeudun, mutta en tiedon perusteella, vaan intuition... Luotto.

Oma suosikkini hengellisten laulujen puolelta.
https://www.youtube.com/watch?v=9we_6pSdz-Y&featur...

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

"Ihminen elää aina täyden elämän, riippumatta siitä, minä pituinen se on. Syntymän ja kuoleman väli on aina ihmisen täysi elämä."

Tämä on todella hyvin sanottu, niinkui muutama on jo todennut.

Jeesukseen uskovana rukoilen joka tapauksessa, että Jumala tekee mitä parhaaksi näkee, parantaa tai vaikka vie voittajana perille ennen muita.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiitos Perttu kommentistasi ja rukouksista.

Itsekin rukoilen, voi sanoa että päivittäin,- tai paremminkin nukkumaan mennessä ennen unen tuloa. Se on oljenkorsi jonka voimaa en kykene todistamaan. Intuitioni pohjalta tuo oljenkorsi vastaa järeän männyn runkoa.

Pääosan rukoustoivomuksistani ei ole sairauden parantuminen tai pahentuminen. Pääosa on: Tapahtukoon Korkeimman tahto.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Itselläni havaittiin hieman yli viisivuotta sitten nielurisasyöpä. Hoidot tehosivat hyvin maksimiannokset sädehoitoa+solusalpaajaa 10 kohtaan kaulanalueeella ja kaksi leikkausta. Painoalähti hoidon aikana parissa kuukaudessa 18kg, kun suun kautta ei mennyt edes vettä. Itse olin myös tuolla asenteella. Menin puolikuntoisena kuitenkin töihin, kun ajattelin, nyt riittää.

Viimeinen jälkitarkastus oli maaliskuussa mitään ei ainakaan havaittu. Mutta on se aina välillä tuolla takaraivossa. Nielurisasyövän paranemisprosentti on hyvä, jos se löytyy ajoissa noin 70-80%. Toki lääkäri sanoi, että aina tapauskohtaisesti mennään.

Äitini kuoli keuhkosyöpään. Saattohoitokodissa se oli hyvä ja inhimmillinen paikka. Sellaiseen toivoisin kaikilla olevan mahdollisuus, jos tuo paikka eteen tulee.

Ei sitä oikein muuta osaa sanoa.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiitos JP kommentistasi.

Tuo viimeinen lause kommentissasi on tärkeää.

Markku Ollikainen

Elämässä on hetkiä, jolloin sen menettäminen tulee lähelle. Jokainen tällainen tapaaminen oman tulevaisuuden kanssa opettaa elämään.

Toinen haluaa paeta kärsimystä, palata takaisin mukavuudessa tapahtuvaan unohdukseen, tai ehkäpä paeta ainakin kuoleman käsittelyä oman käden oikeudella itse valittuun kuolemaan.
Toinen kohtaa asiat ja paneutuu niihin.

Keski-ajan ihmisten silmissä ja siksi myös mielessä oli aina kerran tapahtuva lähtö tästä maailmasta. Elettiin hyvin todellisesti "kuoleman varjon laaksossa".
Olot eivät olleet kaksiset, musta tai joku muu surma saattoi viedä mennessään kenet tahansa lähes milloin vain, jopa suuren osan väestä.
Tämä teki heistä elämää syvemmin ajattelevia ja eläviä ihmisiä.

J.S.Bach eli tämän ajan vaikean elämän. Hän menetti vanhempansa jo lapsuudessaan 9-10 vuotiaana. Köyhyys tietysti vaivasi. Hän hautasi ennen aikojaan 10 omaa lastaan.
Mutta hänen musiikkinsa elää. Bachin sävellysten alussa on kirjaimet JJ Jesu Juva, Jeesus auta. Lopussa on kirjaimet SDG Soli Deo Gloria, vain Jumalalle kunnia.

Tuon ajan ajatuksissa oli tarkoitus elää Jumalan kunniaksi eikä ihmisen itsekiillotuksen ja ylpeyden takia. Kristittyjen motivaation ja inspiraation tuli nousta Jumalan kunnian etsimisestä, ei omansa etsimisestä.
Bach sai valmiiksi kuolinvuoteellaan urkukoraalin Vor deinen Thron tret ich hiermit (Saavun nyt valtaistuimesi eteen).

Sanotaan, jos kuolema ja tuon rajan takainen on tuttu, osaa elää todellisemmin - päämäärätietoisemmin - tasokkaammin.

Kristityillä on Jeesuksen malli: vaikean, haasteellisen elämän ja sen kärsimyksen kautta noustaan ylösnousemukseen, elämään ikuisesti.
Helpolla elämästä tulee helposti vain halpaa ja laadutonta, joka helposti myös floppaa.

Suolistosyöpä on tuttu myös omasta elämästä.
Bachin elämästä oppien: päivän alussa JJ Jeesus auta, ja lopussa SDG vain Jumalalle kunnia. Näin syntyy parasta.

Jumalan siunausta ja läsnäoloa sinulle jokaiseen päivään - perille asti.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiitos Markku Ollikainen kommentistasi.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Tapasin Markun US:n EU-keskustelutilaisuudessa Tampereella - kättelimme. Päältäpäin en huomannut mitään, mikä viittaisi sairaudesta. Sen myös Markulle sanoin. Toivotin jaksamista.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kättelimme, kiitos Heikki kommentistasi.

Monet ovat sanoneet ettei päältä päin huomaa. Monet ovat sanoneet jopa olemustani hyvännäköiseksi. Se hieman huvittaa.

US:n Pirkko Virtasellekin sanoin, ettei varmaankaan päälle päin näy, mutta sisälläni kyllä tunnen... Pirkkohan on potilastoveri myös, mutta hyvän hoidon perusteella palautunut työkykyiseksi.

Käyttäjän JormaLehmonen kuva
Jorma Lehmonen

Tervehdys Markku

On aina ilo lukea ajatuksiasi vaikka en niitä komppaisikaan. Olet kuitenkin suoraselkäinen idealisti etkä ole myynyt aatteitasi. Siis suoraselkäinen suomalainen mies.

Elämä on kuin roikkuisi narussa. Joskus se heiluu enemmän ja joskus vähemmän. Pääasia on kuitenkin että ei päästä irti.

Hyvää kesää

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Hyvin sanottu Jorma.

Narusta ei pidä päästää irti. Se toimii symbolisena ohjeena kaikilla elämänalueilla.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Markku, nyt eletään tätä päivää. Se on jämpti niin.

Oletko jo kastanut talviturkin?

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Seija,

...Kyllä jämpti on niin... "Tätä päivää!"

En ole uskaltanut vielä kastautua. Pitää odottaa muutama päivä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Ja nyt nautitaan niistä päivistä jotka "meillä" on! Halit ja pään nyökytykset nyrkin puinnit sillä jotain päättäväisyyttä olen sulta oppinut ja koitan pitää kiinni siitä!

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Moro Sini... Jos oikein ymmärsin, niin "nyrkin puinnit" on hyvin sanottu. Kyllä niitä välillä puin ajatuksissani.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Nimenomaan, päättäväisiä heristyksiä. Elämä vakuuttaa kuolemankin edessä.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Olen työstänyt näinä päivinä ajatuksissani muutaman minuutin lyhytfilmiaihetta. Lähtökohtana on toisaalta vanha pieni runoni joka muistui mieleeni tavattuani nuoria ihmisiä eri kulttuureista.
Sitä olen pyöritellyt mielessäni. Alkukuvaa. heräämistä. Tanssia. - Kauniita nuoria ihmisiä.

Nyt tiedän enemmän loppuosasta:
"... Kaukasuksen muurin kylmällä puolen,
valkoisten tasankojen toivottomuudessa,
syntyivät vanhimmat veljemme".

Kuva ei kuitenkaan ole toivottomuudesta vaan sitkeydestä. Ja siihen ei pidä tulla nuoria kasvoja ja vartaloita. Ponnistelua. Säitten syömää naamaa. Tulee ja menee. Lumituisku siihen taitaa jäädä.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Kauniita nuoria ihmisiä."

Nuoruus on aina kauneutta. Nyt yli nuoruuden kulkiessa sen vasta ymmärtää.

Runot luovat kuvan laajasti sanoja yhdistämällä. Niillä on aina merkityksensä. Lukijan ja tulkitsijan merkitys.

Niistä nyt olen alkanut pitämään.

https://www.youtube.com/watch?v=XqzVx8PRa4g

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Tyrylle paljon voimia ja kykyä elää sairautensa kanssa pitkään.

Kysyisinkin, että kuinka ensimmäisen kerran havaitsit, että asiat kehossasi ei ole kuten normaalisti tulisi olla, että millä perusteella hakeuduit lääkäriin.

Ja josko kertoisit meille blogisi lukijoille, että olisiko noita terveydellisiä havaintoja tullut uskoa aiemmin, että sairaus ei olisi levinnyt pidemmälle.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Kysyisinkin, että kuinka ensimmäisen kerran havaitsit, että asiat kehossasi ei ole kuten normaalisti tulisi olla, että millä perusteella hakeuduit lääkäriin."

Noin kaksi vuotta ennen diaknoosia havaitsin vatsani tulevan kipeäksi aina ruokailun jälkeen. Kipua kesti parisen tuntia kun hellitti. Tiesin aina syödessäni, että se pirun kipu, joka ei ollut sietämätön, tulee taas.

Vatsa oli löysänä ainakin (puolilöysä) aina viisi vuotta ennen diaknoossia.

Valitin oireista työterveydessä useita kertoja, ja selitykseksi annettiin refluksitautia jota myös poden. Taitaa olla melkein kaikkien ikääntyneempien vaiva.

Vuosi ja kuusi kuukautta aikasemmmin lääkäri laittoi tähystykseen, gastroskopia. (yläkautta tehtävä ruokatorven tutkimus) Ei löytynyt kuin lievää tulehdusta. Siihen Somac-lääktitys. (Refluksia varten, vatsansuojalääke)

Lääkäri teki oikean tutkimuksen, mutta väärästä päästä. Jälkiviisaasti sanottuna olisi pitänyt tehdä tähystys alakautta. (kolonoskopia) Se olisi paljastanut paksuolen syövän ajoissa.
Kun se tehtiin vuosi ja kuusikuukautta liian myöhään, kasvain oli ehtinyt kasvaa suolen seinämän läpi suurin valtimoverisuoniin kiinni, josta sitä ei voinut kokonaan leikata pois.

Noin se paljastui ja se paradoksaalisesti oli minulle hyvä uutinen. Miksi hyvä? Siksi että ravasin työterveydessä usein, ja olin jo näkevinäni lääkärin kasvoista että taasko tyo Tyry on tulossa valittamaan vaivojaan.
Koin hyväksi että vaivoilleni löytyi syy. Aloin pitämään itseäni jo jonkun tason vainoharhaisena. Kuvittelinko vain.

Kun varsinainen sairaus paljastui, ja pääsin ns. erikoisterveydenhoidon piiriin, alkoi koneisto toimia. Pääsin nopeasti leikkaukseen ja sitä seuraavaan syöpähoitoon.
Ennen sitä työterveydessä se valitettavasti oli pitkään jonkunlaista pilkkimistä. Katkera en ole. Kyllä minua kohdeltiin silti oikein.

Olin hyvävointinen ja ulospäin terveen näköinen, niinkuin olen vieläkin. Monet ovat sanonett ulkoisen olemukseni terveen oloiseksi.

No, joo, onhan se kivaa sairastaa komeana... (vitsi)

Tämmöistä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kun isäni oli kuolemassa syöpään kysyin häneltä sairaalavuoteen ääressä, että "miltä tuntuu kun tietää kuolevansa muutaman viikon sisällä"? Hän vastasi: "Se tuntuu siltä kuin olisi mennyt elokuvateatteriin ja katsonut hyvän leffan ja olisi lähtemässä sitten takaisin kotiin".

Pappi hautajaispuheessan totesi, ettei ole koskaan kuullut kenestäkään kuolemassa olevasta, joka olisi näin hyvin valmistautunut tilanteeseensa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Elämä on enemmän teatteria kuin leffaa, mutta hyvin sanottu silti. Elämä on oppitunti ja kuolema on kuin välitunnille soitto.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Joo, kaikki me olemme oman elämämme teatterin pääosassa.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Juha, me syöpään sairastuneet emme ole niin herkästi masentuvia, vaikka se yleinen luulo on.
Jostain se voima, ymmärrys ja hyväksyminen tulee.

Terv. Kymmeniä syöpään sairastuneita huonetovereita tavanneina, ja päivähuoneesta lisäksi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hyväksyminen tulee kun muuta mahdollisuutta ei ole ja se on hyvä niin.... Muuten voi nousta vain hedelmätön kysely, miksi juuri minä ja sen myötä katkeruus, masennuksen ohella. Olet kyllä hienosti selvinnyt kaikki kurjatkin vaiheet läpi ja tuolla asenteella selviät myös hyvin jatkossa...näin uskon. On hienoa, kun pystyt ja viitsit kokemuksiasi ja ajatuksiasi jakaa meidän kanssamme. Toivon mukaan kerrot vielä vuosia kokemuksistasi ja myös niistä asioista, jotka ovat jämptisti niin kuin sanot:)

Nyt minulla on myös ainutlaatuinen tilaisuus kysyä sinulta neuvoa ongelmaan, jonka mieheni koki kivuliaana toisen syöpäleikkauksensa jälkeen vajaan kahden kuukauden sisällä ja se oli jatkuva hikka yötä päivää, eikä siihen Jorvin pillerit auttaneet. Olen ymmärtänyt, että se on melkoisen tavallista suolistosyöpien leikkausten jälkeen.. Miten sinulla, kärsitkö samasta vaivasta? Tai tuttavasi samalla osastolla? Varmaankin niistäkin vaivoista on puhuttu?

Olemme kokeilleet vähän kaikkia kansan suussa kulkeneita konsteja, kuten sokeripalaa liotettuna etikassa, hunajaa, jäävettä, erilaisia hengitystekniikoita, mutta mikään ei auttanut kuin hetkeksi. Nyt viimeisestä leikkauksesta on kulunut vajaa kolme viikkoa ja edelleen tulee vaikeita hikkakohtauksia, jotka häiritsevät unta ja koskevat myös kurkussa. Se näyttää olevan ongelma, joka lääkärien mukaan poistuu ajan myötä ja vähättelykään ei näytä olevan vierasta. Kuinka teillä siihen Tampereella suhtaudutaan?

Lämpöisin terveisin
Kaija

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Minusta on mukava lukea näitä - tai siis niin mukava kuin tällaisia nyt ylipäätään voi olla lukea. Kaiken melun keskellä, mitä sosiaalinen media helposti tuppaa olemaan, tämä on esimerkki siitä, että sillä voi myös jakaa vaikeita asioita. Merkittäviä asioita. Valottaa sitä, mikä helposti peitetään ja jätetään puhumattomaksi.

Tarvitaan vain rohkea yksilö. Kertonee kai jotakin se, että kommentoiminenkin on hankalaa.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Antti, melkoiset painot sinulla tuossa profiilissa. Nousiko ylös?

Minulla ei nousisi, ei edes terveinä aikoina. Nuorena koululaisena olin kova juoksemaan. Pärjäsin koulujen välisissä hyvin.

Nyt on Lidlin tarjouksesta hankittu kahvakuula. (5kg) Kyllä sekin alkaa painamaan kun tarpeeksi monta kertaa suoralle kädelle nostaa.
Sohvalla se on aina tarvittaessa.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Nousi. Ei kovin kauniisti, mutta nousi. Vuoden päästä jos on 50 kg enemmän, olen tyytyväinen.

Kahvakuula on hieno voimailuväline. Yksinkertainen ja sillä saa justiinsa sellaista työvoimaa tuollaisen suorittelun sijaan. Minäkin olin aika kova juoksemaan. Romuluinen ja laiha. Nyt en ole enää kuin romuluinen, mutta lenkillä olen nyt käynyt ja jaksan juosta 4 km tasaista tahtia sen kummemmin hengästymättä. Viimeksi juoksin kun painoin alle 90kg.

Käyttäjän VesaHytnen kuva
Vesa Hytönen

"Kun varsinainen sairaus paljastui, ja pääsin ns. erikoisterveydenhoidon piiriin, alkoi koneisto toimia. Pääsin nopeasti leikkaukseen ja sitä seuraavaan syöpähoitoon. Ennen sitä työterveydessä se valitettavasti oli pitkään jonkunlaista pilkkimistä. Katkera en ole. Kyllä minua kohdeltiin silti oikein."

Noinhan se menee valitettavan usein. En moiti lääkäreitäkään, tekevät minkä voivat ja ehtivät, mutta kyllä sen usein näkee ilmeestä, että "jahah, joko tuo luulosairas on täällä taas?". Minulla on nuorena miehenä telakkatöissä saatua asbestia keuhkoissa ja sitä tarkkaillaan, otetaan kuviakin mutta eihän sille mitään voida. Olen yrittänyt suhtautua siihen hirtehisellä huumorilla siten, että se on ainoa mitä minusta aikanaan tuhkauksessa jää jäljelle. En minä sitä asbestia varsinaisesti pelkää, mutta kyllä jonkinlainen huoli takaraivossa kuitenkin kytee. Plussana lääkärit pitävät sitä, etten tupakoi, sillä se lisäisi riskin sairastua moninkertaiseksi.

Kaikkea hyvää Sinulle Markku taistelussasi! Muista vihata syöpääsi yhtä paljon kuin porvareita!

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Voimia Sinulle ja läheisillesi.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Markku, siteeraan Ovidiusta:
"Omnia mutantur, nihil interit" - Kaikki muuttuu, mikään ei katoa.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Omnia mutantur, nihil interit" - Kaikki muuttuu, mikään ei katoa."

Hienosti sanottu.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Olen kovasti pitänyt suorasanaisesta rehtiydestäsi ja rosoisesta huumoristasi. Ehkä osalla meistä on vain hyvän tuurin vuoksi tuo sairaus "hyvänlaatuisena", emmekä tiedä, miltä se tuntuisi "pahanlaatuisena".

Jatka juttujasi. Kyllä niitä luetaan, vaikka lunta tulee joskus tupaan. Lukijat kantavat sinua ajatuksissaan kukin tavallaan. Ei me niin hirveitä olla. :D
Nimim: 3 vuotta Tyryä lukenut.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiitos Seppo Saari.

Tämä todellakin on outo sairaus. Lääkäreillekin olen sanonut: En edes tietäisi sairastavani syöpää, ellette olisi sitä kertoneet.

Nyt on noin kahden vuoden tehokas lääkityskausi ohi, ja siitä on tullut vastetta. Valitettavasti juuri tämä syöpä ei enää tokene lääkkeistä. (Sytostaatit)

Ilman saamaani lääkitystä olisin jo vaihtanut maisemaa maallisesta muuhun.

Nyt on taudista, ei lääkityksestä aiheutuvat oireet lisääntyneet. Tätä olen odottanutkin mm. aikaisemmissa blogeissani. Olen lääkäreiltä kysellyt usein, alkaako tauti jossain vaiheessa ottamaan valtaa kehossani. Aina vastaus on ollut, kyllä, niin tulee käymään.

Nyt olen tilanteessa jossa ensimmäisiä kertoja koen taudin oireita. Vatsakipua, jatkuvaa. Lievää tasapainohäiriötä. Yskimistä, ja selkeää väsymyksentunnetta yöllä ja päivällä. Sängyssä vietetty aika on lisääntynyt. Ylävatsakipua joka tulee maksan kohdalta. Ulostusongelmia ja ruokahalun vähentymistä jne.

On tullut tunne, jos syöpä on kuin leikatun kasvaimen tutkinut patologi ilmaisi; Agressiivinen, niin voi olla että vietän viimeistä kesääni.

No, kaikki on kohtalon käsissä mutta olen odottavainen ja levollinen.

Sen haluaisin sanoa lukijoille. Ihmisessä piilee voimia jotka tarvittaessa nostavat päätään. Kuoleman edessäkin ihminen sopeutuu tilaansa. Olen sen kymmenien huonetovereideni joista moni on jo poistunut, käyttäytymisestä ja suhtautumisesta havainnut.

Vierailevat omaiset kantavat surutaakkaa ja hätäänystä enemmän.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hei Markku, en tiedä oletko edes huomannut minun kysymystäni (77) sinulle, tai et vain muuten viitsi tai jaksa vastata? Asia on ihan ok. Se kysymäni ongelmakin on kyllä nyt pienentynyt huomattavasti ja suurin ongelma tänään on melkein kymmenen prosentin painonlasku. Tuttua toki kaikille syöpäpotilaille.. valitettavasti.

Kaikkea hyvää sinulle toivotellen ja parempaa vointia kuin eilen, jos se on mahdollista...

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry Vastaus kommenttiin #86

Anteeksi Kaija, tuo on jäänyt huomaamatta.

Tuo hikkaongelma ei ole minulle tuttu, enkä sellaista ole huonetovereillanikaan havainnut.

Suolistosyöpäleikkauksen jälkeen ilmavaivat ovat kovin yleisiä. Niitä jopa odotetaan ja suositellaan päästettäväksi heti ulos kun tunne tulee.

Suoliston toiminta halutaan nopeasti mahdollisimmaan normaaliin tilaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #87

Kiitos Markku vastauksestasi ja ihan kiva kun sinun ei sitä vaivaa ole tarvinnut kärsiä.
On se hienoa kun jaksat edelleen kirjoittaa ja osallistua vielä muuhunkin kommentointiin. Oletko nyt sairaalassa ja kuinka kauan, jos vielä siellä yleensä olet?

Sinänsä aika yllättävää, jos et sitä hikkaongelmaa ole muillakaan nähnyt. Tietoni mukaan se on aika yleistä isojen ja vaikeiden leikkausten jälkeen ja myöskin myöhemmin terminaali-vaiheessa.

Hyvää yötä toivotellen.
terv. Kaija

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry Vastaus kommenttiin #88

Sairaalassa en ole nyt. Kotona olen, väsynyt olen. Kipua tunnen, mutta se ei ole sietämätöntä ja se pysyy kurissa lääkityksen avulla.
Kuumettakin olen potenut kotioloissa.

Minua on kyllä sairaalan taholta kehotettu ottamaan yhteyttä mieluummin liian aikaisin, kuin liian myöhään. Se on veteen piirretty viiva.

Selvästi tauti on se, joka nyt oireita aiheuttaa, maksakipu mm.

Olen päättänyt että menen sairaalaan ilman sovittua aikaa kun olot muuttuvat vaikeiksi kotioloissa.

Eräs kohtalotoverini, keski-ikäinen nainen sairasti sama tautia. Täsmälleen samaa. Häneen myöskään lääkehoito ei enää tehonnut. Hän meni kotiinsa "odottamaan."

Kun olot otona muuttuivat vaikeiksi, hän pyysi aviomiestään viemään hänet sairaalaan... Hän jäi sille tielle... kaunis keski-ikäinen maatalon emäntä... Mökkituttava. Prosessi hänellä kesti noin kaksi vuotta, ja itselläni myös tuo kaksi vuotta on täyttymässä.

Minut leikattiin taudin vuoksi vain kerran, ja toista, tai uusintaleikkauksia ei kuulemma voida tehdä.
Tuo hikka-vaiva ei siis ole kokemuspiirissäni.

Ruokahalukin on aika vähissä. Ei tee niin sanotusti mieli.
Silti sulattelen pakastettuja silakoita kylmävesihanan alla ja teen niistä silakkarullia tomaattisilakan tapaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Voi Markku, tuli niin surullinen mieli kun luin tekstiäsi, mutta onneksi lopussa sulattelet kuitenkin silakoita ja siitäkin voi huomata että periksi et anna... Se on vaan niin hienoa. Jatka samaan tyyliin. Terveisin ja halit päälle!

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Markku, olen iloinen yhteisestä historiastamme KarJP: ssä -69. Olit KRH-komppaniassa ja minä sissikomppaniassa. Ja mittasit keskityksenne tosi tarkasti, muuten olisi Reiskallekin käynyt väärin! :)

Nostan myös hattuani suhtautumisellesi tautiisi ja kyvyllesi elää tätä päivää. Historiassa ei tapahdu mitään, tulevaisuutta emme tunne, eläkäämme tätä päivää.

Itse olen ollut "kävelevä" sairaskertomus vuoden 2002 aivoinfarktista lähtien. Sitten eturauhanen, keuhkot, selän luukato ja viimeksi sydämen toimintahäiriöt.

Tunustan rehellisesti alkaneeni rukoilla. Ja yllätys yllätys, se on auttanut. Olen kuntoutunut kävelemään, ajatus pelaa, eturauhanen on tullut kuntoon, samoin keuhkot (kasvain keuhkoputkessa), selästä on kipu hävinnyt ja sydänkin on toiminut kunnollla jo kaksi viikkoa. Kohdallani se on toiminut, vaikken aluksi uskonut itsekkään siihen. Ja mieli on rauhoittunut.

Toivon, että jaksat säilyttää asenteesi sillä kuolemaa ei ole, on vain energian muodonmuutos. Energia ei häviä.

Saanko silti iltaisin rukoilla puolestasi? Vaikket sen voimaan uskoisikkaan. Minä uskon.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

"Toivon, että jaksat säilyttää asenteesi sillä kuolemaa ei ole, on vain energian muodonmuutos. Energia ei häviä."

Näin uskon minäkin.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Saanko silti iltaisin rukoilla puolestasi? Vaikket sen voimaan uskoisikkaan. Minä uskon."

Ilman muuta. Itsekin harrastan samaa. Siinä oletan olevan sen voiman, joka pitää kuolemenpelosta loitolla.

Koko ajan sängyssäni pohdin, pitäisikö lähteä sairaalaan, vai odottelenko vielä... Olo ei ihan tolkku ole.

"Tunustan rehellisesti alkaneeni rukoilla. Ja yllätys yllätys, se on auttanut."

Tuo on ihmeellinen tunne. Olen kokenut saman.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Äärimaltillinen alkaa ruokoilun siinä vaiheessa, kun mitään ei ole enää tehtävissä. Maltillinen alkaa hieman aikaisemmin, mutta rukoilla voi aina kun siltä tuntuu, jos ei se auta niin eipä se paljoa maksakaan.

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen Vastaus kommenttiin #94

Ari:
" jos ei se auta niin eipä se paljoa maksakaan"

Minä en ajattele noin. Kun minä rukoilen, ajattelen aina, että se auttaa. Ja se on auttanut. Hintaa sille on turha laskea. Sillä se, jota rukoilen(mme) ei tarvitse meidän korvauksiamme.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #95

En ole ketään neuvonut miten hänen pitää rukoilla. Tuo maksaminen oli keljuilua siitä pakurista, joka kuulemma maksaa niin paljon ja hyöty tulee vain myyjälle.

Ei nyt sekoiteta rukoilua tämän enempää. Kunnioitatn tapaanne rukoilla, sillä jokainen rukoilee tavallaan. Äärimaltillinen tietysti rukoilee äärimaltillisesti ja tälläinen röyhkä kuten minä latelen jumalalle kaikki miltä sillä hetkellä tuntuu.

Minulla, kun ei ole syöpää niin en voi kuin olla kiitollinen. Ainoa tauti on kalju, mutta se ei ole rasite.

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen Vastaus kommenttiin #98

Ari:
" Ainoa tauti on kalju, mutta se ei ole rasite."

Kummin on, : "tyhjä lato ei kattoa kaipaa" vai "järki ja tukka eivät viihdy samassa päässä"? Itselläni on tuuhea tukka, joka alkaa saada viimeistä väriään. :)

Ei kukaan ole väittänytkään sinun neuvoneen. Ja jokaisella on oikeus tehdä se omalla tavallaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #104

En edes tarkoittanut arvostella tai moittia kenenkään rukoilua, saati ilkkua sillä. Minun hiukseni paloivat Petroskoin polttavassa auringossa, ei tullut siinä hötäkässä seurattua tyhjenikö latoa, vai kasvoiko järki.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry Vastaus kommenttiin #94

Arska on tyypilliseti hieman kyyninen, mutta sekin kuuluu asiaan.
Äärimaltillinen on ollut vasurikristitty jo nuoresta pojasta lähtien.

En ole kertaakaan rukoillut; Vapauta minut tästä taudista, paranna minut... En kertaakaan. Sen sijaan vakiorukoukseni on: Tapahtukoon sinun tahtosi elämäni suhteen. Tyydyn siihen, ja poista pelkoni.

Ei rukoilu tosiaankaan mitään maksa. Ei ole kassalipasta johon on ensin laitettava euroja. Se on halpaa hommaa ja todellakin antaa vastauksia. Se on ihmeellinen tunne.
Tottakai se vaatii aidon tunteen uskosta ja Jumalan olemassa-olemisesta. Sitä kautta se lähtee ilman hihhulointiakin.

Piru kun pitäisi liittyä takaisin kirkkoonkin. Se tekee jokatapauksessa hyvää työtä myös maallisesti.

Erosin aikoinaan kun kokoomuksen presidenttiehdokas Raimo Ilaskivi meni pitämään Ylistaron kirkkoon vaalipuhetta Jumalanpalveluksen aikana. Myöhemmin senaikainen arkkipiispa paheksui asiaa, ja Ylistaron kirkkoherrakin sai huomautuksen.

Mutta minä poikapa se erosin kirkosta poliittisin motiivein.

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen Vastaus kommenttiin #96

Markku, näin se menee minullakin. Luen mielessäni Herransiunauksen ja äidiltä opitun "levolle lasken LUojani. Armias ole suojani. Jos tilaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi". Ei sanaakaan sairauksista. Korkeintaan pyyntö mielen rauhoittamisesta. Ja se on se mihin useimmiten saan vastauksen. Tuleee tosi rento ja rauhallinen olo, vaikka sitä ennen olisi hermo kuin viulun kieli.

Minä taas olen tavallinen kirkkokristitty ja olen ikäni välttänyt pilkkaamasta uskovia, kaikenlahkoisia.

Minulle JUmala ei ole Raamatun Jumala. Hän on korkeampi, ymmärryksen ulkopuolella oleva voima, joka ei mielestäni vastaa Raamatun opettamaa Jumalaa, vaan on lempeä. Ei julma eikä uhkaileva. Syntien sovittamisesta Jeesuksen kuoleman kautta ajattelen, että myös sen jälkeisten ihmisten synnit tulivat sovitetuiksi. Tarvitaan vain rakkautta ja hyvän tekemistä.

Olen aina kuulunut kirkkoon, eikä mielessänikään ole ollut erota siitä. Vaikken valtionkirkosta pidäkkään. Minusta valtion ja kirkon kuiiluisi olla erillään.

Tulipa turhankin pitkä "saarna" mutta asia on kiinnostava.
Oma uskonnolllinen mottoni on: "Annoit minulle elämän. Näin olen sen käyttänyt. Kiitos elämästä".

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #96

Ei mitään kyynisyyttä, mutta en ala lammastelemaan tautisi edessä. Maailmassa on miljoonia tautisia, eikä se tee heistä sen kummallisempia. Ihmisillä on tapana alkaa jopa lässyttämään ihmisille joilla on jokin vakava sairaus. Minä en lässytä lapsille, enkä sairaille, kyllä jämpti on näin.

Se että ihminen kuolee on maailman luonnollisin asia, koska syntyminen on varmin tie kuolemaan. Jokainen kuolee joskus. Minä pyrin elämään niin, että voisin kuolla vaikka päivittäin.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry Vastaus kommenttiin #99

Unen sanotaan olevan pieni kuolema, kuoleman serkku.

No, en tiedä, mutta noin sanotaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #100

Orgasmi on pieni kuolema, uni on vain lepotila orgasmin jälkeen.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #101

Uni ja orgasmi - molemmat pieniä kuolemia.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #102

Saattaahan se olla, jos ei saa orgasmia pitänee tyytyä uneen.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry Vastaus kommenttiin #103

Mikä se semmonen orgasmi on? onks se jotain niinku masturbointia, vai spekulaatiota, vai mikä se oli...

Mä meen nyt nukkumaan. Kiitos keskustelusta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #105

Masturbaatiossa saa orgasmin siinä missä yhdynnässäkin, naiset jopa paremmin masturboidessaan, joten Tyry on oikeassa. Kyllä jämti on niin!

Orgasmi ei ole kuitenkaan sama kuin siemensyöksy, koska muuten se jäisi naisilta kokonaan masturboidessa kokematta.

Käyttäjän RitaHakalaOsTyry kuva
Rita Hakala Os Tyry

No niin, tänne se siskokin itsensä tunki. Olet nyt sairaalassa odottamassa tietoa jatkosta. Kuumeilu, kivut ja tulehdusarvosi 275 sinut sinne vei. Puhut aina "omaisten taudista" juuri sitä tämä on vaikkakin tautisi on sinun ihan ikiomasi niin kaikki me sitä kannamme. Toivottavasti päivä tuo tietoa ja helpotusta ja varsinkin se odottamamme oljenkorsi solumutaation toteutumisesta onnistuisi. Koitahan jaksaa ja muista vaikka olet kieltänyt puhumasta taistelusta niin uhallakin (olenhan siskosi) sanon, että voita tämä taistelu sillä meille ei riitä pelkät hiirenkorvat, halutaan kokonaisia lehtiä, kellastuneita ja lopulta maahan vajonneita, mutta vain lehtiä.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiitos Rita.
Solumutaatiota ei löytynyt.

Hannu Rytilä

Hei Markku, kiitos pitkästä blogikertomuksestasi. Se on antanut ajattelemisen aihetta.

Yläfemma sinulle! Kaikki me vaihdamme maisemaa aikanaan, mitä sen jälkeen tapahtuu on toinen juttu..

Ystävystyin viime syksynä erään miehen kanssa, kohtaamisemme kesti vain 10 minuuttia. Hän oli peruuttamattomasti sairastunut.

Ihminen on elossa niin kauan kuin yksikin hänet tuntenut muistaa hänet.

Terv. Hannu Rytilä

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Pakko lisätä Hannun kommenttiin vielä hänenkin allekirjoittamansa erään viisaan ihmisen lause:

"Olemme aina olleet ja tulemme aina olemaan olemassa."

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hei Markku! Nyt varmaankin me kaikki ajattelemme sinua ja miten tänään jaksat?
Ai, miksi juuri tänään? No kun tämä blogisi oli nostettu suosituimpien kirjoitusten joukkoon, niin varmaankin jotain uutta on tapahtunut? Oletko kuitenkin vielä kotona? Eihän siitä ole pitkää aikaa kun näin kommenttisi puheenvuorossa, joka onkin aina hyvä merkki.

Terveisin ja halit päälle!

Käyttäjän RitaHakalaOsTyry kuva
Rita Hakala Os Tyry

Vastaan Markun puolesta koska kipulääkitys valitettavasti aiheuttaa sen ettei kirjoittaminen onnistu. Markun tilanne on ikävä, kivut kovia ja lääkitys sen mukaista. Parhaasta mahdollisesta hoidosta huolimatta keho antaa hurjia merkkejä syövän nopeasta etenemisestä ja väsymys on johtuen taudista ja myös lääkkeistä hurjaa. Me omaiset olemme tässä mukana "sairastamassa" ja tämä viimeinen yhteinen kesämme on nyt tosiasia. Markku on vaimonsa hoivissa vielä kotona ja sairaanhoitaja/lääkäri on puhelinsoiton päässä 24h. Kaikki mahdollinen hänen hyväkseen on tehty, mutta selkäkipuun vielä saadaan 5 krt sädehoitoa jonka pitäisi niitä helpottaa... toivottavasti. Eipä tässä oikein muuta kerrottavaa ole, tilanne on vakava. Voin vain kuvitella jos hän tuosta vielä tokenee kuinka hän hermostuu siskolleen, että "mitä sinne menet puolestani kirjoittamaan", mutta juuri tänään uskalsin ja oikeastaan toivon vielä kunnon sisarellista yhteenottoa maailman kaikista asioista...niitä on ikävä ja veljeni, hän on yksi elämäni tärkeimmistä ihmistä.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Mie rohkenen näin virtuaalisesti ottaa sinua käestä ja käsitän vähän tuota kommenttia tai ainaki sitä, mitä on olla olemassako lähheinen on oiken kipeä ja lähössä pois tästä maailmasta. Tuohan on oiken ihana viesti, vaikka veljesti vielä lukiski sen. Markku Tyry kyllä kestäs tuon, vaikka saisit ehkä yhteenotonki!

Markulle vapahtavvaa ja kivutonta matkaa ja jaksamista ja ommaisille kans. Aattelen teitä, vaikken käytännössä tunnekkaan.

Mie hain vanhan runoni, älä vain tykkää huonoa, mutta tämmöset pienet avuttomat sanat on minua itteä lohuttanheet joskus:

Tämä on sulle, joka jouvvut luopuhmaan
rakkaasta ommaisesta,
mie piän sinua käestä.

Piän käestä sinua, joka piät käestä sitä,
joka on lähössä,
joka lähtee täältä maailmasta.

Itte lähön hetkeähän met emmä tiä
eikä meän tartte tietää.
Meän ei tartte toivoa eikä olla toivomatta,
ei tartte tietää, ei osata,
olla vain siinä,
kohata kuolemaa.

Siinä ei viisastelut eikä opit ole mithän
ko kuolema tullee.
Net ei autakko kuolema lähestyy
ko tietää, että kohta
kohta elävästä tullee kuollut.
Kohta on rakas ihminen menny pois.

Siinä puhheet ja arvostelut hiljenee
siinäkö kuolema on kasvotusten.
Siinä vain hengität toisen ihmisen elämän äärellä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Rita kun pidät meidät ajantasalla. Olemme eläneet Markun mukana hänen sairautensa eri vaiheissa ja uskoisin hänen haluavan sinun kertovan miten hän nyt voi....jämpti on niin.
Olen kovin pahoillani hänen puolestaan ja toivon hartaasti kipulääkitysten ja sädehoidon häntä auttavan. Uskoisin myös muiden kirjoittajien yhtyvän lämpimiin terveisiin Markulle ja voimia tähän viimeiseen taisteluun...
kaija

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Markulle ja omaisille voimia tulevaan. Kaikkea ei voi ihminen syntymällään saada, mutta kuolemansa hän silloin syntymässään saa. Olet Markku vaalinut kuolemaasi hyvin sillä olethan elänyt liki täyden elämän.

Kun olet sitten siellä mistä ei muka paluuta ole, niin voit nauraa meille ja meidän toilailuille täällä kirppuisessa Suomessa ja somessa.

Siellä et voi enää olla ääri, koska siellä olet aina muiden keskellä. Et voi tulla tänne kuolemasi jälkeen meille kertomaan mitään, mutta voithan siellä itse muistella myös meitä maan matosia.

Ehkä kuolema haluaa näyttää sinulle vielä viimeisen kesäsi, ehkä kuolema on kiireisempi, kuka tietää? Mutta tärkeintä on, että sinua rakastetaan myös lähtösi jälkeen, silloin tiedät, että et elänyt turhaan.

Näkemiin Markku, ja kohtahan me kaikki tulemme perässäsi niin pidetään sitten taas toisillemme seuraa. Kyllä jämpti on näin!

Lähtö on aina arvoitus,
kerronpa pienen stoorin,
setäni Kalle oli vanha mies,
veljeni Jarvi minusta nuorempi,
itse olin vasta kuusi tai seitsemän.

Setä oli jo niin vanha,
että hänen luultiin kohta kuolevan,
veljeni sanoi sedälle:
"Kun sinulta sitten pää kaikahtaa,
niin anna minulle tuo polkupyöräsi"!

Aikaa meille kaikille kuitenkin annettiin,
setäkin eli lähes kaksikymmentä vuotta vielä,
mutta veljeni Jarvi oli häntä vastassa siellä.

Polkupyörä siis tänne yksin jää,
eikä tästä nyt yhtään enempää.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Hei Markku olethan kuulolla!
Aikaisemmin puhuin nyrkin heristelystä jolla tarkoitin taistelua tai ainakin kohtalon manaamista.
Mutta avoin käsi on myös kaunis! On niin ihana että on saanut olla samalla palstalla kanssasi, ihana juttu!

Käyttäjän RitaHakalaOsTyry kuva
Rita Hakala Os Tyry

Syöpä voi nujertaa ruumiini, mutta sieluani ei voi... Markku nukkui pois 12.7.2014 klo 18.45. Kaunis kuolema, omaisiaan kädestä pitäen, "aikani on täysi", Markun omat viimeiset sanat. Kiitos teille kaikille Markun ystäville täällä. Elämä on täysi, riippumatta siitä minkä pituinen se on, kyllä jämpti on niin!!!

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

En voi toivoa itselleni parempaa kuolemaa."ja jälleen oli suomalainen sankaritarina päättynyt".

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Markussa ilmeni tamperelaisuus parhaimillaan.
Kiitän ystävyydestä. Olisin halunnut halata sielunveljeäni, en ehtinyt.
Kiitos Rita kun kerroit meille.
Otan osaa suruun.

Alexius Manfelt

Rita kiltti, varmaan meillä kaikilla on mitä kaunein kuva Markusta. Hän oli henkilö, jonka kirjoituksia kunnioitin ja olin lähes yhtämielinen hänen kansaan.

Osanottoni koko Markun perheelle, menetyksenne on suuri, se on sitä koko Usarin yhteisöllekin.

Kevyet mulla Markulle.....

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Otan osaa.
Markun tie on nyt sitten kuljettu. Täällä maan päällä.

Olimme inttikavereita KarJP: ssä Kontiorannassa 1969.

Surkaa avoimesti. Kuolema (tai toiseen ulottuvuuteen siirtyminen) on jokaiselle hinta tänne syntymisestä.

Ja omaiset ja sukulaiset lienevät ainoita surijoita. Markku itse ei sure!

Hänen ei tarvitse surra!

Markun muistolle:

http://www.youtube.com/watch?v=wNXTyfWI7BU&feature=kp

Kiitos tuttavuudesta!

Hannu Rytilä

Markku kirjoitti kauniisti tänne US-blogiin sairaudestaan. Lopputulos oli valitettavasti odotettavissa. Osanottoni kaikille tämäistä elämää jatkaville. Markulla ei ole hätää koska hän on päässyt toiseen ulottuvuuteen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Markulle terveisiä taivaaseen ja kevyet mullat haudallesi. Täällä me nyt sitten ilman sinua hölisemme. Siskolle ja suvulle osannottoni, Markku meni ja me teemme sen joskus hänen perässään. Yhdyn Reinon mietteisiin...

http://moro.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/1686...

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Osanottoni Markku Tyryn omaisille ja ystäville.

Janne Suuronen

Ajatuksistamme Markku tuskin unohtuu koskaan. Kukin muistaa Markun siellä, mistä hänet tunsi. Jaksamista omaisille.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kiitos Markulle kaikesta. Täällä kukkii nyt Tyryn Ruusu.

Käyttäjän RitaHakalaOsTyry kuva
Rita Hakala Os Tyry

Kiitos Petra Tyryn ruususta. Voimme kuvitella kuinka upea se on. Markun muistoksi on myös istutettu 12.7 tammipuun taimi hänen mökkinsä pihaan. Taimi on siirretty savimaalta Kaarinan Kuusistosta ja nyt jännitämme sen kasvuun lähtemistä Keski-Suomessa. Markun on nyt hyvä olla ja vuoropuhelu hänen kanssaan jatkuu tavalla tai toisella.

Pentti Järvi
Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Osanottoni. Todella hyvin Markku täällä kuvasi taisteluaan; muutama läheinen on tässä syövän kanssa tsempannut, ja "vieraan" Markku Tyryn tarinaa lukiessani olen päässyt paremmin yhteyteen tuttujen sairastavien kanssa.

Matti Siikala
Pentti Järvi

Voisiko jotenkin välittää tiedon myös puheenvuorolaisille? Aika harva tänne Vapariin eksyy.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Osanottoni! Kiitos Markku kaikesta!

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Toivon Markun omaisille ja ystäville voimia.

Markku, sinä lähdit puhtain purjein, toivotan hyvää matkaa.

Käyttäjän Kansojenherra kuva
Tuukka Kuru

Hieno kirjoitus Markku, ja suruvalitteluni huonoista uutisista. Koska en voi enkä osaa puida asioita paremmin, tiivistän sen yhteen hienoon aihetta käsittelevään kappaleeseen:

https://www.youtube.com/watch?v=4ADh8Fs3YdU

"I'm never giving in!
On with the show!"

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Amen ja lepo sinne Kirkkauteen.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

En koskaan löytänyt sanoja. Istuin pianon ääreen ja musiikki puhui sanat puolestani...
Jos Markku kuulee Mozartia, hän on päässyt hyvään paikkaan.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset