markku tyry

Arvoisat syöpään sairastuneet ja sen kokeneet.

Sain pariviikkoa sitten tietää sairastuneeni suolistosyöpään.

Sisätautilääkäri totesi tähystystä tehdessään, että  löytyi leikkausta vaativa, appelsiininkokoinen kasvain.

http://www.tohtori.fi/?page=5033584&id=5243328

Sanoin heti spontaanisti; hyvä,- johon lääkäri vastasi, että ei se nyt ole ihan hyvä.

Korjasin sanomaani, että tarkoitin hyvällä sitä, että pitkäaikaisille oireilleni, joista olen olen jo lähes parin vuoden ajan valittanut lääkäreille, sai nyt selityksen, ja päästään oikean hoidon pariin.

 

Se oli spontaani lausunto. Nyt kun hoitotoimenpiteet ovat selvästi nopeutuneet. Tietokonetomografia tehty, ja puheluja sairaalasta hoitotoimenpiteistä tullut, olen tietysti pohtinut asiaa oikeastaan koko ajan. Jopa unissani.

Lisäksi tunnen tyytyväisyyttä, että en ollut kipuineni luulosairas, jota sitäkin ehdin jo itsessäni pohtia.

 

Paniikissa en ole, enkä mene, mutta pohdituttaa se siltikin. Meitä sairastuu vuosittain noin 2500 ihmistä, joista tuhat kuolee, ja 1500 elää vielä viiden vuoden kuluttua. 40% vastaan 60%

En tiedä kumpaan kategoriaan kuulun, mutta kuulunpa kumpaan hyvänsä, hyväksyn tilanteen.

Tiistaina pitää vetää lippaan ja ilmoittautua Hatanpään sairaalan leikkausosastolla klo 7.00  ja sanoa kuuluvaan ääneen, Markku Tyry paikalla sovittuun aikaan.

 

Tapasin leikkaavan kirurgin, nuorehkon ja määrätietoisen, mutta ystävällisen tuntuisen naisen perjaintaina, ja tulin oikein hyvälle tuulelle, kun hän kertoi mitä tehdään.

 

Arvoisat lukijat. Olisi kiinnostavaa kuulla, jos teillä on omakohtaisia kokemuksia syöpään sairastumisesta. Muuttiko se teitä, ja kuinka ylipäättään suhtauduitte asiaan.

 

Onko tällaisesta asiasta soveliasta julkisesti edes keskustella?

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (43 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Otan osaa, kyllä se siitä. Kyllä muitakin kolhuja voi ihmisillä olla, mutta oma terveys on varmasti laamapaitaakin lähempänä sydäntä.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Osanotto ja voimia selviämiseen.

Pakurikääpätee ei ainakaan huononna ja voi jopa auttaa syöpäpotilasta. Saimme kuulla setäni sairastavan keuhkosyöpää ja lähetimme hänelle pakuria.

http://www.jaakkohalmetoja.com/fi/pakurikaapa/

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pakurijauhetta voit laittaa leipään, juustoon, puuroon, velliin ja kaalikeittoonkin, joten ei se tee mikään autuaaksi tekevä juttu ole.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Miten se vähentää aineen autuaaksitekevyyttä, jos sitä voidaan laittaa moneen paikkaan? Kuitenkin ohjeiden mukaan keitettynä (1-2h) siitä irtoaa niitä tärkeitä antioksidantteja ja muita hyödyllisiä aineita.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

On kokemusta.
Kaksi ja puoli vuotta sitten vietiin varttikilon verran, eturauhanen.

Epätietoisuus on paha, odotus paha. Tutkimukset kiusallisia mutta välttämättömiä.
Kun päätös leikkauksesta tuli ajankohtaiseksi, ei valinta ollut vaikea: pois se mikä pahentaa.

Toipumiseen meni aikansa. Peli ei pelitä aivan moitteettomasti, mutta välttää näissä oloissa. Itse asiassa olen kiitollinen.

Ja sairaalassa, ensikertalaisena, huomasin olevani osaavissa käsissä. Suomessa.

Rauno Reponen

(Siirto kirjoitushetken suhteen oikeampaan kohtaan)

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiitos Pekalle ja Jaanalle vaihtoehtohoitojen esille tuomisesta.
Ensin menen virallisen lääketieteen ehdoilla tämän taudin hoidossa, mutta tuo pakurikääpä vaikuttaa kiinnostavalta.

Pitääkin muistaa kysyä syöpähoitoihin perehtyneiden lääkärien kantaa asiaan, kun huomenna sairaalaan ilmoittaudun.

Tuollaiset uutiset joita d-vitamiinivalmisteista on juuri kerrottu, eivät herätä luottamusta luontaistuote-teollisuuteen.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Hei kiitos, nyt se on todistettu, kapsaisiinia kannattaa syödä ja varsinkin miesten, linkin linkki: "capsaicin, the active ingredient in cayenne, somehow kills androgen-independent prostate cancer cells within the male body."
Taidankin taas sipaista hammastikulla kieleen vähän toxic wastea, 6,4 miljoonan scovillen chilitahnaa. Vartissa kaikki on ohi. Sitten nautitaan endorfiinista, joka on morfiinin sukuista kehon omaa kipulääkettä.

Puhdas kapsaisiini on vahvuudeltaan noin 16 miljoonaa scovillea ja 1 scoville on miedoin maistettu tulisuus. Tabascossa on muutama tuhat scovillea, mutta minun mielestäni se on vain mietoa etikkalitkua. Jossain 50 000 ja miljoonan scovillen välissä ovat käyttökelpoisten chilikastikkeiden tulisuudet. Vahvempaa ruuanlaittoon ja miedompaa pöytämausteeksi. Blairin kastikkeet ovat hyviä. Original tai Pure Death pöytään, Sudden Death ruuan laittoon, ja varovasti sen kanssa.

En ole viitsinyt selvittää mistä kasvista se pahalta, ei tuliselta maistuva maustepippuri oikein on peräisin. Se on kuitenkin ihan eri kasvi kuin chili ja sen ei-tulinen lajike paprika.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiitos kaikille tähänastisista kommenteista.

Nyt on aika mennä nukkumaan.

Seppo Hildén

"Tapasin leikkaavan kirurgin, nuorehkon ja määrätietoisen, mutta ystävällisen tuntuisen naisen perjaintaina, ja tulin oikein hyvälle tuulelle"

Markku, se on hyvä että jaksat vielä harrastaa sarkasmiakin, mutta
kannattaa silti kysyä, saatko vielä vaihdettua vanhempaan ja kokeneempaan mieslääkäriin?

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Minulla on kokemusta kummastakin sukupuolesta ja iästä. Tulin tikkaiden kanssa alas noin viidestä metristä. Jorvissa naiskirurgi pisti silmälasieni silittämän nenäni sellaiseen kuntoon, että se on nyt kova sana naistentansseissa. Samalla hän pellitti täysin tohjoksi menneen kyynärpääni, käsi ei aivan suoristu, mutta hyvä sillä on kähmiä tanssilattialla ja muutenkin se toimii lähes normaalisti. Sanoisin ja muutkin sanoivat, että loistava kirurgi. Ensin tosin luulin häntä sieväksi sairaanhoitajaksi, mutta jääköön se mainitsematta.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Sepolle: Edes pelkkä sarkasmi ei riitä, vaan kyllä se on vitsiäkin asiasta väännettävä.

Kirurgin vaihtamista en lähde ehdottelemaan. Hatanpään sairaala on Tamperelaisten oma sairaala, ja sillä on hyvä maine.
http://www.tampere.fi/terveyspalvelut/sairaalat/ha...

Kasvain on appelsiinin kokoinen. Sellaista vertausta lääkäri käytti.
Minä ajattelin, toivottavasti ei kuivakkaan appelsiinin josta kuoria ei saa irti pitkilläkään kynsillä.

Seppo Hildén

Mutta mehän Markku tiedetään, että huumori on paras lääke kaikkeen vaivaan.

Tuli tosta nuoresta naislääkäristä vaan mieleen omakohtainen kokemus, jossa nuorempi naislääkäri vaihtui vanhempaan mieslääkäriin ihan yllättäen ja pyytämättä. Aikoinaan 90-luvulla oli vielä omalääkärisysteemi ja meidän perheelle oli nimetty nuori naislääkäri. Mulla on ollut selässä aina iso luomi (syntymämerkkini) ja vaimoani se häiritsi, koska kuulemma sellaisista voi kehittyä syöpä. No, lopulta ihan vaan vaimon mieliksi päätin mennä poistattamaan luomen omalääkärillä. Sovittiin omalääkärin kanssa poliklinikka-aika ja tämä nuori naislääkäri sanoi, että hän tekisi homman ihan nipa naps paikallispuudutuksella. Kun sairaanhoitaja oli puuduttanut leikkauskohdan ja odottelimme lääkäriä toimenpidehuoneeseen, sisään astuikin vanhempi mieslääkäri. Kysyessäni, että missä omalääkärini on, se sanoi, että se oli pyytänyt häntä suorittamaan operaation. Sen mieslääkärin ilmeestä luin, että sillä nuorella naislääkärillä oli menny sisu kaulaan.

No ei tuo lääkärinvaihto harmittanut yhtään, päinvastoin. Mutta mikä on harmittanut myöhemmin on se, että kun liittomme päättyi myöhemmin eroon, menetin siinä aviokokeilussa myös syntymämerkkini. Pojallani on muuten samanlainen luomi täysin samassa kohdassa selkää syntymämerkkinään. Täytyykin sille neuvoa, ettei tee samaa virhettä kun isä, ja anna jonkun naisen mieliksi poistattaa sitä. Jospa pojasta se polvi paranisi. Tai siis selän syntymämerkki.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Seppo,
eivät kirurgit leikkaa sillä mikä on jalkojen välissä.
Totta on, että, vanhemmalla spesialistilla on enemmän kokemusta, mutta toisaalta nuoremman käsi tärisee vähemmän.

Istun ja irvistelen tässä perjantaina tehdyn tyräleikkauksen jälkitunnelmissa. Eipä tullut mieleeni kysellä lääkäreiltä ikää ja tarkistaa sukupuolta. Hoitsut olit nätit, se piristää. Mutta tarpeen tullen käy mieshoitsukin, työtähän nuo tekevät.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Kyllä se siitä ..

Terveyskeskuksesta ohjasivat syyspimeällä minut HUS:in kokeisiin, joiden perusteella käsky tuli leikkaussaliin. Rauhoittelivat, etten kuole tähän tautiin. Sanoin, että ellei sana pidä, niin olen Pietarin selän takana kytiksellä ja annan partasuulle vinkin, ettei tuolla sisäänpyrkivällä stetoskooppia kantavalla herralla ole asiaa eliittipuolle.

Joka vuosi Suomesta löytyy 4000 mieheltä eturauhassyöpä. Kuuluin tähän ryhmään. Pistivät 8.1.10 Peijaksen sairaalassa pöydälle ja poistivat laajana avoleikkauksena mokoman turhan värkin, kun olin kuulemma tehnyt pahojani sen avulla jo aivan tarpeeksi.

Kolmen päivän jälkeen lääkäri totesi, että joutaisin pois sieltä hoitsuja kyöräämästä, mutta ei voi päästää kun säännöt sanovat niin. Seuraavana päivänä sitten mitta tuli täyteen ja lääkäri ilmoitti, että herralle ruuanjakelu eli (muistaakseni) kaviaari ja paahtoleivät shampanjan kera sekä hanhenmaksapallerot ovat tällä kertaa finiitto.

Kaikki kiitos ja kunnia henkilökunnalle. Harvoin näkee työyhteisöissä niin mahtavaa yhteishenkeä, ripeyttä, laaja-alaista asiantuntemusta ja huumorilla höystettyä toimintaa.

Potilasnäkökulmasta sanoisin, että toimenpide, jota kuitenkin hieman jännitin, osoittautui odotettua helpommaksi. Miten sitä nyt vertaisi, flunssaa edeltävä kurkkukipu on usein paljon hankalampi.

Sen se teki, että kun ennen piti ottaa tansseihin varmuuden vuoksi kortsupakkaus mukaan, niin nyt pitää samasta syystä ottaa caverject -piikit hanskalokeroon. Valitettavasti kumpiakaan en ole päässyt testaamaan, mutta toivossa on hyvä elää.

Matti Jalagin

Markku.

Toivotan Sinulle samaa kuin päätoimittaja Huuskolle eli tahdonvoimaa.

Se auttaa kaikkeen ja ilman sitä ei ole mitään.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Jos elämän rajallisuuteen littyvät ajatukset tuovat ahdistusta, niin ainakin Sveitsissä on tarjolla psykiatrien ohjastamaa nk. psykedeeliterapiaa, jossa esim. syöpää sairastavalle potilaalle annetaan annos psilosybiinia tai LSD:tä ja terapeutti ohjaa kokemuksen. Parhaimmillaan kuolemanpelko voi hävitä kokonaan, mikä ei tietenkään haittaa tervehtymistä.

Seuraavassa Prisman dokumentissa 42.40 eteenpäin käsitellään psykedeeliterapiaa kuolemanpelon hoitamisessa.
http://www.youtube.com/watch?v=8IqMqgWiWIo&feature...

Minulla äiti menehtyi jo muutama vuosi sitten keuhkosyöpään. Olisin kyllä halunnut ainakin puhua tästä mahdollisuudesta hänen kanssansa, jos Suomessa olisi tuollaisia hoitoja ollut tarjolla.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Onhan tuokin mielenkiintoista, mutta huumeet jotenkin ovat kaukaisia ajatuksia tässä tilassa mikä nyt on.

No, voin tunnustaa lapsellisuuteni, jota mietin, kun sain tietää sairaudestani.

Minulla on yli 40v tupakointitausta, ja lopetin röökaamisen 2006 uudenvuoden lupauksena. Kuusi vuotta sitten siis.

Mietin, että alkaisikohan polttamaan piippua, se kun on sellaista rauhallista tupakoimista, kun mitä väliä sillä sitten on.
https://sites.google.com/site/piipunpolttoopas/pii...

Heh, heh. Tällaisia tosiaan mietin, enkä ole ajatusta hukkaan heittänyt vieläkään.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Psyykelääkkeitähän nuo ovat ainakin psykiatrien mielestä, joita vain ei ole monissa maissa lupa soveltaa terapiassa. Sveitsissä käsittääkseni on.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Ota se piippu.
Tiedän miten se lämmittää kouranpohjassa ja miten sen kanssa on pakko rauhottua, toisin kuin paperossia polttaessa.

Lopetin joskus 70-luvun puolivälissä. Silloin tällöin poltan sikarin.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Severi,
tuo sinun kuvaus sopii hyvin eturauhastulehdukseen, minkä viisaat sanovat olevan yleisintä juuri ikäisilläsi miehillä.
Tuli mieleen nuo sinun sepäntyöt. Siinä kun etupuoli on kuumana ja takapuoli usein jäässä, jos ovesta käy veto. Keskimäärin lämmin. Voisipa vaikuttaa tulehdusalttiuteen.
Joka tapauksessa kannattaa hakeutua terveyskeskuksesta eteen päin, urologille, jos antibiottikuuri ei tehoa ja PSA-arvot pysyvät korkeina. Kun ei se vara venettä kaada. (Jokiveneaikoina oli joskus varalaidat mukana koskipaikkoihin, kato.)
Vointeja!

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Syövästä puhutaan tosiaan yllättävän vähän ottaen huomioon sen, että kyseessä ei ole mikään harvinainen sairaus. Jokainen aikuinen varmasti tuntee jonkun syöpää sairastaneen. Perhanan pelottava se on jo sananakin. Sen kun kuulee ensimmäistä kertaa yhteydessä lähimmäiseen niin hetki on pysäyttävä ja pelottava - liki murskaava. Toisaalta pahinta on aina epätietoisuus. Tieto lopulta helpottaaa ja työntää suurimmat pelotkin pois, epätietoisuus taas toimii prikulleen päinvastoin

Tsemppiä Markku, taisteluhenkeä sinusta taatusti löytyy. Se tulee olemaan tarpeen.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Huomenna siis ilmoittautuminen klo 7.00 sali varattuna jo klo 8.00

Informoin parin päivän päästä kun olen toivottavasti tolkuissani.

Talossa on kyllä internet potilaiden käytössä. (yksi kone)

Sinne saa viedä omankin koneen, joten niin taidan tehdä.

Alustavasti viikko siellä ollaan, jonka jälkeen kotiutus.

Kuluuhan se aikakin paremmin, kun saa "tapella" politiikasta ja uskonnosta rakkaitten kanssakeskustelijoiden kanssa.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Elämä on. Ykskaks kaikki voi keikahtaa. Huominen ei olekaan sitä samaa mitä oli eilinen.

Onnea matkaan ja ota mukaas luja tahto "tästä selvitään", niin ylihuomenna olet täällä takaisin!

Rauno Reponen

Komenttini Alftanin kommenttiin #3

Tismalleen sama peli. Runsaat kaksi vuotta sitten. Ja olin samoin ensikertalainen siinä mielessä että sitä ennen sairaalat ja polit olivat tulleet tutuiksi vain tapaturmien kautta.

Jotenkin itsekin ihmettelin sitä että en oikeastaan asiaan osannut muuta kommenttia ajatella kuin todeta että "aha - sattui kohdalle". Sinänsä juttu oli jo ennestään sivusta tuttu sukulaisten ja parin tuttavan kautta. Jotka edelleen elostelevat täysissä voimissaan.

Lähinnä vaivasi ja inhotti se, että siihen asti tervettä elämää viettänyt joutui erilaisten kropan ronkkimisen kohteeksi ja vielä intiimialueilta. Mutta kaikkeen tottuu!

Nyt olen sitten T3a-alkuisella diagnoosilla toistaiseksi enemmän tilastotieteen kuin lääketieteen tapaus. Vitsinä vain voisin tilanteesta todeta että eläkettä ja etäpesäkkeitä tässä odotellaan. Kumpi ehtii ensin? Tilastoja on tutkittu!

Operaation jälkikorjaustakin on jo tiedossa. Ei kuitenkaan etäpesäkkiden ilmaantumisen takia vaan muutoin.

Yksi on mainittava. Erittäin postiivinen kokemus on ollut koko julkisen erikoissairaanhoidon kuvio tämän asian tiimoilta. Todella positiivinen. Samaa ovat todenneet eri vaiheissa yhden tai kahden sairaalapäivän seurana olleet huonetoverini.

Erilaisten keskustelujen usein antama kuva asioiden ja hoidon huonosta laadusta julkisella puolella - mistähän se on peräisin?

Toivon Markku Tyrylle samaa positiivista kokemusta sekä oman ennusteen että hoitoympäristön suhteen.

Teppo Nygren

Tule sitten entistä ehompana takaisin!!!
Se kyllä jos on parinkin vuoden ajan kipuja valittanut läkäreille, eikä syytä ole tutkittu, saisi ainakin minut kiukustumaan.
Tyrylle menestyksellistä leikkausta toivottaen, sekä tietysti ettet saisi ikäviä huonetovereita, vaikket pitkään ilmeisesti sairaalassa viivykkään.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Kyllä minä tuolle Tyrylle sytytän tuohuksen aamulla, kun olen tämmöinen.

Leikkauksen jälkeinen päivä on luultavasti aika sekava. Tuskin ottavat jalat alle kun mies on niin lääkkeissä. Sitten alkaa jo valjeta, kolmantena päivänä. Hiihtelet jo käytävillä tippatelineen kanssa ja politiikkakin käy mielessä.

Pannaan Sinulle terveisiä Puheenvuoroon.

waltteri waljus

On kokemusta, valitettavasti. Olen pahoillani diagnoosistasi, toivottavasti kaikki menee hyvin. Omasta mielestäni syövistä pitäisi puhua enemmän julkisesti, koska n. kolmasosa meistä sairastuu siihen jossain elämänsä vaiheessa.

Itselläni todettiin aivokasvain 2011 elokuussa. Magneettikuvassa näkyi n.4,5cm kokoinen kasvain vasemmassa etuotsalohkossa.

Kun sain tiedon kasvaimesta järkytyin, olin 26 vuotias 4kk ikäisen lapsen isä, enkä tiennyt kasvaimista mitään. Olin suht varma etten eläisi seuraavaan kesään ja liittyisin surullisen kuuluisaan 27-kerhoon.

Minut leikattiin suht nopealla aikataululla Töölössä. Neurokirurgi oli 32 vuotias. Lopullinen patologin arvio oli anaplastinen astrosytooma Gr3 (asteikko on siis 1-4). Jatkohoidoksi määrättiin sädehoitoa, mutta Temodarit jätettiin seuraavaan kertaan.

Itse olen suhtautunut tähän ehkä yllättävänkin positiivisesti, juurikin tuolla "aha - osoi kohdalle" asenteella. Pahinta on ollut lähimmäisten tuska. Itsesäällissä rypeminen ei auta tai sen pohtiminen mitä olisi voinut tehdä eri tavalla ennen sairastumista.

Suosittelisin että hankit (tai että jokainen hankkisi) kirjan "Syövän ehkäisy ja hoito ravinnon avulla" Richard Béliveau ja Denis Gingras. Hyviä ja helppoja reseptejä, kirjassa on myös paljon tietoa ravintoaineiden vaikutuksesta elimistöön.

Toistaiseksi en ole vielä hävinnyt yhtään taistelua, alun yllätyshyökkäystä lukuunottamatta, tässä sodassa. Koko sodan häviän, mutta aion tehdä tästä 100 vuotisen sodan.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Markku, myötätuntoni.

Kävin viime perjantaina 26.10. Tays Iholla, otettiin kaksi näytettä ja kaavinta. Tulokset kuukauden sisällä. Panee ajattelemaan.

Toivon parasta Sinulle.

Käyttäjän teemukakkuri kuva
Teemu Kakkuri

Perhepiiristä kokemus paksunsuolensyövän leikkauksesta muutaman vuoden takaa. Kyllähän se yllätti ja säikäytti. Hoitajalakon uhka lisäsi jännitystä. Leikkaus onnistui täydellisesti ja paraneminen käynnistyi.

Oletko muuten samoja Tyryjä kuin Jämsän Tyryssä asuvat?

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kuulun samaan Tyryjen haaraan.

Käyttäjän UllaAho kuva
Ulla Aho

Hei,
Tiedoksi vain linkki dokumenttiin "Miksi syöpää ei saa parantaa". Paranemisia!

http://bambuser.com/v/1548437

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Aika pitkä, 1h 33 min. Vasta loppupuolella juttu muuttuu todella kiinnostavaksi. Ruokasooda tappaa syövän, joka onkin sienen aiheuttama. Eikä maksa paljon. Lääketehtaille myrkkyä.

Aikoinaan tuli vastaan vähän samantapainen hoitomuoto näköongelmiin, kun halusin lukea mahdollisimman paljon Aldous Huxleyn tuotantoa. The art of seeing yllätti aiheellaan. Huxley kuvaa Batesin metodia, joka on lähinnä silmien jumppaohjelma. Perusjumpat: tarkennetaan vuorotellen lähelle ja kauas - mykiötä säätävät lihakset saavat harjoittelua, hämärää ja hyvin valoisaa - iristä säätävät lihakset saa jumppaa. II maailmansodan aikana piloteiksi haluavat silmälasipäiset innokkaat amerikkalaiset pääsivät laseista eroon parin viikon treenillä ja tapattamaan itseään. Optikot, jotka haluavat tietysti myydä kalliita silmälaseja eivät tietysti tykänneet.

Käyttäjän vesakauhajarvi kuva
Vesa Kauhajärvi

17-kesäisenä sairastin lymfooman. Kasvattava kokemus, ainakin niin nuorelle. Terveyttään oppii arvostamaan kun se on vaakalaudalla.

Hoidot menivät tasan suunnitelmien mukaan, ja se oli kerralla vain ikävä muisto, eli valittamista ei suuremmin ole. Tosin kaikkea pientä kivaa on edelleen, esim. viisaudenhampaiden poisto sädetetyltä alueelta vaatii Kirurgista sairaalaa.

Paranemisia.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Nyt alkaa Markku Tyry vähitellen päästä kartalle eilisen leikkauksen jälkeen. Tipat ja kipupumput, mutta ajatus liikahtelee.

Mukana ollaan. Huomenna nostavat Sinua kävelemään, kokeeksi, nämä osaston tytöt. Ylihuomenna seikkailet jo käytävillä.

Käyttäjän UllaAho kuva
Ulla Aho

Ja vielä, googlettamalla löytyy artikkeli "Graviola-hedelmä tappaa syövän satoja kertoja tehokkaamin kuin kemoterapia".

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiitos kaikille kommentoijille mukana olevista viesteistä.

Leikkaus on suoritettu, ja se onnistui. Syöpäkasvainta ei kuitenkaan voitu leikata kokonaan pois, koska se oli kasvanut kookkaaksi, ja osittain paksunsuolen seinämän läpi- kiinni suuriin verisuoniin, kuten kirurgi suusanallisesti kertoi.

Sairaalassa olin tasan viikon. Täytyy sanoa, että on ne Suomessa kertakaikkiaan täyden palvelun taloja. Ihan nolotti ottaa vastaan se kaikki palvelu ja ystävällisyys jota henkilökunta Hatanpään JULKISESSA sairaalassa minulle osoitti.

Ensimmäiset kolme päivää olivat kivuttomia, koska selkäytimeeni oli asennettu kipulääkettä annosteleva sähköinen pumppu.
Kipulääkitystä vähennettiin asteittain, ja kipukin siitä hieman lisääntyi.

Varsinaista lepokipua ei ole, mutta liikekipua välillä aika kovaakin.

No, sen kanssa pärjää. On kuljettava vastaavasti rauhallisempaa tahtia.

Tämä läppäri oli minulla koko sairaalassaolon aikana mukana, mutta en kyennyt sitä laitteisiin sidottuna käyttämään, ja kun olisin pystynyt, ei ollut motivaatioita lainkaan kirjoittamiseen.

Suolistosyöpä siis on salakavalasti vielä sisuksissani vaanimassa, mutta uudet hoidot ovat pian edessä, ja jäljelle jääneisiin tuumorin-osiin hyökätään sytostaattilääkityksellä.

Odotan sitä mielenkiinnolla, kuten olen odottanut hoitoja tähänkin asti.
Syöpä on sarkastisesti sanottuna ollut toistaiseksi "mukava kokemus" elämässäni, jossa kaikenlaisia kommelluksia ja kokemuksia kyllä riittää muillakin saroilla.

No, näillä mennään eteenpäin, ja kyllä, kunhan suoli sallii, nautin lasillisen konjakkia kaiken mukavan kunniaksi, kuten olen ennenkin niin tehnyt.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hauku kokoomusta se helpottaa, tervetuloa kotiin.

Matti Jalagin

Lykkyä pyttyyn ja lisää tahdonvoimaa sekä naurua päälle.

Toni Seppänen

Olkoon onni suosiollinen ja terveitä päiviä riittäköön tulevaisuudessa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Katsoin päivämäärän väärin, joten terkkuja vain Markulle ja monia terveitä vuosia toivotellen!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset